Kesä tulee, oletko valmis?

Hiljaisuutta on nyt riittänyt ihan liian kauan. Kyllä täällä neulotaan. Ei vaan saada blogiin asti. Ei kuvia eikä edes tervehdystä.

No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ei ole neulottu niin paljon kuin neuletehtaamme parhaina päivinä. Uudet haasteet elämässä keväisen työpaikan vaihdon muodossa ovat vieneet suorastaan odotettua enemmän energiaa, joten työn ja arjen pyörittämisen lisäksi kaikki muu on saanut jäädä.

Kesä tulee ja ensimmäiset paljasvarpaiset juoksut kesäpihalla on tehty. Mutta villasukkiin uskon edelleen! Niitä tarvitaan aina. Ja niitä on helppo neuloa silloin, kun voimat eivät riitä mihinkään sen kummemmin ajattelua vaativaan. Neulominen on kuin meditaatiota, kerrosten laskeminen kuin rukousnauhan helmiä siirtelisi.

Montakohan sukkaa olen neulonut? Montakohan kantapäätä tehnyt? En toki hätyyttele mitään ennätyksiä, mutta aika monet kuitenkin. Lähipiirini koot osaan ulkoa sekä sentteinä, että silmämääräisesti (aivoni ovat kovat tallentamaan nippelitietoa, jota ei tarvitsisi muistaa, tietoa, jonka voisi kirjata ylös ja tarkistaa). Suurin piirtein. Kasvavia toki täytyy mitata. Siinä ajan kulumisen näkee konkreettisesti.

Keijukaisprinsessan toiveesta värikkäät paksut villasukat ja kahdet muut odottaa kuvaamista. Nyt ainakin riittää loistavaa luonnonvaloa kuvaamiseen... sekään ei käy siis tekosyyksi sille, ettei kuvia täällä näy. Kohta minä ryhdistäydyn ja sitten kuvia tulee!

Valoisia kepeitä kevätiltoja! Kauniita kirkkaita kevätaamuja! Helppoja päiviä siinä välissä. Tavallista arkea - kiitos! Rauhaa ja rakkautta!

Mummoille (ja papoille) villasukkia

Espoon vapaaehtoisverkosto on haastanut minut, sinut, meidät kaikki - kutomaan sukkia mummoille ja papoille! Sukkia tarvitaan 700 paria eli tekemistä riittää monelle. Veikkaanpa, että aika monen villalankavarastoissa on muutama kerä, jotka hyvin voisi neuloa ja lahjoittaa siten lämpöä ja hyvää mieltä!

Annetaan puikkojen heilua! Lisätiedot voit tarkistaa täältä.

Päätöksiä

Kesken kaiken itseasiassa kovin tyytyväisenä elämääni olen tehnyt päätöksen vaihtaa työpaikkaa. Uudessa työssä on tulee olemaan monenlaisia haasteita, jotka haastavat paitsi minua myös asettavat perheeni uudenlaisten haasteiden eteen. Teen ratkaisun silti. Osin itsekkäistä uraani liittyvistä syistä, mutta myös uteliaisuudesta ja omien rajojen kokeilemisen vuoksi. Joskus mahdollisuuksiin on vain tartuttava.

Uuden aloittaminen on aina huikean houkuttelevaa ja vaatii kuitenkin melkoisesti rohkeuttakin. Mutta kun päätös on tehty - eteenpäin mennään. Ennen lähtöä on kuitenkin saatava monta asiaa entisessä joko valmiiksi tai ainakin siihen pisteeseen, että jäljelle jäävät voivat ilman kohtuuttomia ponnisteluja jatkaa tehtäviäni.

Joskus asioiden loppuun saattaminen vaatii oikeastaan vain oikeiden asioiden yhdistämistä. Sukat unohtuneet kesken vähän ennen valmistumistaan oikeastaan vain sattumalta. Pistetty syrjään ja unohtuneet sinne. Huivi jäänyt kesken langan loppumisen vuoksi. Sama lanka, yksi ilta ja kaksi kaunista valmiina. Saman tapaista yhdistelyä nyt nämä viimeiset päivät wanhassa työssä. Uteliaana kohti uutta.

t. Oikeastaan aika tyytyväinen Aurora

Ystävä on kuin villasukka

Kirjoitteli muuan eräässä yhteydessä :) Kyllä vain niin onkin. Ja villasukille on totisesti ollut käyttöä viime päivinä. Paitsi että tuli oikein emäpakkaset niin meillä on alettu sairastaa oikein urakalla!

Oma selkä sanoi riks raks ja poks. Tuli venyttyä särkylääkepöhnässä monta päivää kotona. Ei siinä mitään. Neuloinkin. Silloin kun pystyin istumaan. Hiljalleen parempaan suuntaan selkäni menossa. Sitten aloitettiin oikein kunnon kuumetauti. Keijukaisprinsessa hehkuu kuin kiuas ja nukkuu kolmatta päivää.

Silti tuli ystävänpäivä. Näin kukkia rakastavana - ihan loistopäivä! Ihanaa, kun kesä tulee edes maljakkoon. Kevään myötä kukkaan puhkeavat myös lempikukkani, tulppaanit. Miten joku niin yksinkertainen voi olla niin kaunis ja kaikki värit yhtä kauniita. Silmäkarkkeja. Mutta eipä ruusuistakaan voi vikaa löytää.

Aurinko paistaa sisukkaasti ja antaa uskoa, että kevättä kohti ollaan menossa. Lumi ei minua haittaa. Sen tuoma valo on kaikkeen vaivaan verrattuna kuitenkin ylivoimaista. Kylmyys kyllä hyytää sielua myöden. Onneksi on villaa.

Elämäni ja urani ensimmäinen zauberball taipui sukiksi. Värit todella vahvoja. Sukan välittömästi alkava nukkaantuminen hieman masensi, mutta neulottavana ihana ja lopputulos pehmeän villainen. Tulee varmaan tehtyä toistekin joku vähän hillitympi väri ehkä.

Suloinen kuopukseni, ikiliikkuja ja puhekone, on hiljaa tai ainakin välillä tai ainakin hiljaisempi. Eripari polvisukissaan makaa sohvalla ja televisiossa laulavat ja tanssivat Hannah Montana, muumit ja barbie-elokuvat. Nyt voi katsoa, mitä vaan. Ei tule yliannostusta. Silmät painuvat kiinni kohta alkutekstien jälkeen. Tyhmä tauti mene jo pois.

Onneksi on ystävät. Ihanat ihmiset. Muuten nämä hitaat toipilaspäivät olisivat erityisen tylsiä. Nyt ihan siedettäviä. Ja otsikkoon viitaten - rakastan villasukkia :)

Aurora kevättä kohti

Sinistä ilta hämärässä

On hankalaa, jos ihmiselle iskee inspiraatio kuvata illalla, kun valo on onnetonta. Vielä kiusallisempaa on, jos se ihminen ei ymmärrä odottaa aamua ja parempaa valoa vaan huonosta valosta huolimatta vie kuvaus ja bloggaus projektin läpi. No seuraukset on nähtävissä täällä juuri nyt.

Sohvan nurkassa lojuu useinkin joku keskeneräinen neule. Neuleen seurana harva se ilta on jotain lasten sohville unohtamaa. Vaikka sitten läksyvihko. Kuvassa hiha. Hihalla on kaveri. Samaisen paidan aloitettu vartalo-osuus. Lankana Novitan Rose. Väri, no jaa. Mikähän minua oikein vaivaa, kun mukaan helposti lähtee sinisävyisiä, vaikka virallisesti en sinisen ystävä olekaan. Ja tuo mohair... En ole ihan varma siitäkään.

Usein neuleen päällä sohvan nurkassa lojuu myös koira. Välillä käännän koiraa ja kaivan puikkoja sen alta. Ei ole todellinen prinsessa se. Voi nukkua vaikka sukkapuikkojen päällä. No poikakoirahan tuo on noin muutenkin.

Yksi ihanuus kaukana toivoi piiiitkiä sukkia ja saamansa pitää. Lähtevät postiin maanantaina. Terveisiä vaan Keski-Suomeen. Tädin mussukka - joka on tätiään pidempi, mutta mussukka vieläkin.

Tämän vuoden aloitus on ollut raskas.

Huonoja uutisia, surua ja turhia haasteita on tämä vuoden alku tarjonnut. Onneksi myös hyviä asioita, rakkaita ihmisiä, onnistumisia. Onneksi on pysyviä, turvallisia asioita, kuten vaikka leppeät, hämärät illat, käsityöt, vihreä tee ja kynttilät.

Kaikkein onnellisin olisin juuri nyt hyvin ja helposti soljuvasta arjesta. Siitä että ei olisi eikä tulisi mitään kovin ylimääräistä. Sellaisia tavallisia vaan nuhaa ja ehkä vähän kuumetta. Lumisateita. Autojonoja. Tavallista kiirettä. Ei sen kummempaa.

Aurora talvisena iltana

Raidallinen perhe

Kuopukseni Keijukaisprinsessa on siinä mielessä hauska lapsi, että hän on aina valmis lähtemään lankakauppaan. Siihenpä hauskuus sitten näissä reissuissa loppuukin. Halvempaa olisi käydä yksin... Käytiin tiistaina yhdessä lankakaupassa ja lapseni hullaantui lankavalikoimasta ihan samalla tavalla kuin äitinsä ja sai saaliiksi ihanan paksun Zitron Turmalin-langan. Virkkasipa tämä Tehotyttö samana iltana 12 nron koukulla 100 g vyyhdistä tämän söpösen pussukan :) Sopii muuten tekijänsä päähänkin... että on muunnettava pipoksi myös.

Lapsen työn raidat tulivat tällä kertaa langasta itsestään, minä jouduin vähän vaihtamaan lankaakin. Kun joulusta päästiin eteenpäin, pääsin vihdoin neulomaan itselleni ja tässä tulos. Pitkät noroset (kureyon) sukat... melkein niin ihanat, ettei meinaa raskia pitää :) Mutta ei raaski jättää pitämättäkään!

Puikoilla paljon uutta. Vähän valmista.

Lämpöä ja lempeä talvisiin iltoihinne!

teidän

Aurora

HIljainen hetki

Tieto lapsuuden ystävän kuolemasta tavoitti kesken kiireisen iltapäivän. Pysäytti. Asetti mittasuhteet kotvaksi kohdalleen. Käänsi näkökulman juuri tähän hetkeen, lähelle.

Niin paljon syytä kiitokseen. Olen kiitollinen elämästäni juuri tällaisena juuri nyt.

Päätin tarttua hetkeen. Paistoin lapsille iltapalalla lettuja. Poltettiin kynttilöitä.

Minä muistan Sinut.

Kurkistus pukin konttiin ja tähän vuoteen

Melkeistä kaikki, mitä tänä vuonna lähti pukin konttiin. Yksi kaulaliina Luccasta Ystävälle, jonka monista väreistä yksi on turkoosi :) Kaulaputkula Novitan Purosta, väri metsä, tilaustyönä Siskolle. Muut perheenjäsenet sai lapasia ja sukkia. Kukin ainakin jonkin verran värinsä mukaan.

Joulu on tältä vuodelta takana ja upea täysin kirjoittamaton vuosi edessä! Ihanuutta. Kalenteri on siisti ja sen välistä ei vielä tursua kaikki lippuset, lappuset ja post-it-laput. Nyt voi ihan itse päättää millä sen täyttää!

Tästä vuodesta jokainen voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa! Mahdollisuuksia täynnä. Ainakin täällä harrastusmaailmassa (ja vähän töissäkin) aivot suorastaan kompastelevat ideoihin!

Happy New Year, Happy New Year!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikkiin koteihin! Lämpöä ja Rakkautta!

toivottaa Aurora

Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Joulun punaista

Joululahjoista viimeiset vielä puikoilla, mutta en hätäile.

Polttelen kynttilöitä. Kutsun vieraita. Paistan joulutorttuja. Istutaan kahvipöytään. Neulon siinä samalla. Tämäkin punainen. Vahva, mutta levollinen ja voimaannuttava. Keittiön pöydällä. Ystäviä ympärillä. Ihana lanka. Ihana ilta.

Joulukorttitehtaassa alkaa olla valmista. Olen käyttänyt aikataulussa pysyäkseni myös lapsityövoimaa ja sitten yksin joululauluja kuunnellen liimaillut, leimaillut viimeisiä. Ensimmäiset joulukortit saapuvat maailmalta. Jokaisen liimaan keittiön kaapin oveen ja ajattelen lähettäjää. Kiitos! Kauniita ovat ja tuovat joulun kotiimme. Yksi kerrallaan.

Jouluun on vielä 11 päivää. Joululahjatehtaassa käy kuhina.

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Varovaista valoa

Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.

Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.



Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.



Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.



Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!

Kauhia himo

Aina kun jää vapaata aikaa (ei koskaan oikeasti, mutta kaiken tekemisen keskellä varastettua!), seikkailen blogimaailmassa katselemassa ja haistelemassa tekemisen tuulia. Voi miten lahjakkaita ja taitavia ihmisiä löytyy kaikkialta maailmasta.

Jotenkin tuntuu hyvältä ajatella, että kaikki nämä ihmiset tekevät ne samat oikeat ja nurjat silmukat, mutta jälki on aina yksilölllistä. Vaikka lanka ja tekniikka olisivat samat, silti jälki on omanlaista!

Neulojien ykköstuote taitaa olla villasukat. Ja jo villasukissa on miljoonaa eri versiota! Värien ja materiaalien määrä huimaa :) Varren pituuksia, kuvioneuleita, palmikoita, pitsiä... Tahtoo tehdä yhden kaikkia (tai siis sukkia pitää tehdä kaksi kappaletta)!

Pahinta/parasta netissä seikkaillessa ovat kuvat, joissa neule on ikään kuin jätetty tyrkylle! Keskeneräinen neule ja puikot vapaana. Tulee heti Pavlovin koirien ehdollistumiseen verrattava tila - päästävä neulomaan! Nyt ei valu kuola, vaan pyrkii ilmoille neuletta! Niin pahaa reaktiota ei minulle aiheuta valmis työ (paitsi jos se on tosi nerokas, mutta näyttää yksinkertaiselta toteuttaa niin sitten kyllä sekin...).

En tiedä olisinko yhtä intomielinen ja tuottelias neuloja ilman blogien ja muunkin virtuaalimaailman aiheuttamaa innostusta. Olen mahdottoman kiitollinen teille kaikki luovat, taitavat ja tuotteliaat neulojat, virkkaajat ja muutkin käsityöihmiset, jotka jaatte tekemisenne virtuaalimaailmassa kaikkien nähtäville. Taasen suljen koneen monta ideaa rikkaampana.

Ihan kohta tämä lähtee neulomaan!

Sitä se syksy teettää

Ensin puussa oli keltaista. Sitten muutama keltainen vihreällä nurmella. Nyt vihreää näkyy yhä vähemmän. Lehtimatot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja paksummiksi. Silloin kun aurinko paistaa, koko maisema hehkuu keltaisena. Asun keskellä vaahteroita. En huomaa sitä kesällä, enkä talvella. Syksyllä kyllä.

Ja sitten se alkaa. Koneen vieressä on neule. Sohvan vieressä useampi. Laukussa on neule. Otan neuleen mukaan tapaamiseen. Jos joudun odottamaan jotain tapaamista, lasta koulun parkkipaikalla, mitä tahansa, neulon.

Mikä siinä syksyssä onkin? Ehkä se, että kaiken kesäreissaamisen jälkeen asetutaan takaisin kotipesään. Koulu ja työ sitoo meidät sijoillemme. Sekin sopii. Ihanaa olla kotona. Ihan rauhassa omassa pesässä >

Posti toi lankaa. Nämä ja vielä sen, joka ei näy tässä kuvassa. Ostin sukkakirjan. Pelkästään katselu on jo nautinto. Ai niin ja ostin sen toisenkin. Ihanan!

Tekee mieli aloittaa uusi, vaikka aloitettuja totisesti on. Urakoin nyt valmiiksi muutaman välttämättömän ja sitten. Kohta. Ihan kohta.

Ihania iltoja teille! Iltoja, jolloin on rauha neuloa ja nauttia langan liukumisesta sormien välistä ja kuvioiden muodostumista. Mikä rentous ja helppous. Ja sitten välillä sopivasti haastetta :) Kertakaikkiaan. Just mun juttu.

Onko valkoinen väri?

Onpas hassun hauskaa, kun valkoinenkin on alkanut minua kiehtoa. Siis minähän rakastan värejä, ihan kaikkia värejä... En äkkiseltään osaa sanoa yhtään inhokkiväriä tällä hetkellä. (no ehkä tumman sininen) Olen jopa innostunut aikaisemmin arastelemastani violetista tahikka lilasta miten vain. Tämä värien rakastaminen ei tosin näy vaatetuksessani varsinkaan töissä... Vaatteissani on tosi paljon tylsää mustaa... Mutta mustahan hoikentaa. MITÄ? Eikö?

Käytän myös valkoisia vaatteita, varsinkin kesäaikaan paljon. Mutta enpä ole valkoisesta juurikaan mitään koskaan neulonut. No yhdet koriammat sukat kerran...

Nyt valkoinen kuitenkin on alkanut niin houkuttelemaan, että varmasti kohta puikoilla on jotain valkoistakin.

Hauskaa sen sijaan on erään reilun 90-vuotiaan rouvan ainainen inttäminen siitä, että ei valkea mikään väri ole! Enempää provokaatiota minä en tarvitse vaan kysyn aina, että no, mikäs se sitten on ja keskustelu jatkuu aina molemmin puolisella silmien pyörittelyllä ja vastauksella: no, sehän on vaan valkoinen. :)

Että semmoista! Toivottavasti kohti sitä valkoista vuodenaikaa mennään. Minulla on koko ajan tihenevästi ja voimakkaammin JOuluOlo! Ihanaa!

Värikästä syksyä jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Neulotuttaisi

Tuntuu, että maailma on juuri nyt täynnänsä ihania lankoja ja neuleideoita. Olisi ihanaa vain ideoida ja kokeilla ja vaikka kieriskellä lankojen keskellä :)

No, ensinnä on perhe. Se pieni mutta ponteva joukko ihmisiä, joita en konsaan pois antaisi, mutta jotka koko ajan roikkuvat jos ei enää lahkeessa niin sitten hihassa. Haluavat koko ajan jotain - jos ei muuta niin huomiota. Tämähän ei varsinaisesti ole ongelma: minä kyllä osaan kuunnella ja neuloa samaan aikaan. Kotityöt siitä kuitenkin jkv kärsivät...

Mutta sitten ihan pahin häiriötekijä - tuo työ! Ei pysty ollenkaan niin täysipainoisesti harrastamaan, kun työtkin on pakko hoitaa. Kun ei ole osannut harrastuksestaan työtä tehdä... Höh! Ikuinen haave neulekahvilasta tai vastaavasta jää raporttien keskellä toteuttamatta. Mutta onneksi on yöt! Käyttämätöntä neulonta-aikaa monta tuntia. Ja sitten on vielä se viime tippa! Mikä loistava keksintö. Pakolliset kuviot valmistuu usein juurikin viime tipassa. Ainakin mulla!

Yöt kuluvat neuloskellessa ja netissä ideoita kuulostellen. Mukava yllätys oli Anun uuden raikkaat KOTOliving -sivut. Suosittelen tutustumista! Ties vaikka joku idea lähtisi mukaan :)

Raikkaan rapsakasta syksyä!

toivottaa Aurora

Tulkoon syksy ja talvikin!

Piha taitaa olla kauneimmillaan juuri nyt. Kaikki kesän vihreys on herännyt uuteen eloon (mennyt talviteloilleen) ja piha kylpee auringon paisteessa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Keltaisten puiden alla, keltaisten pensaiden välissä seisoessa tuntee suorastaan saavansa energiaa. Mikä mahtava voimaannuttava väri keltainen onkaan!

Ennustavat vuosisadan kylmintä talvea. Mielipiteeni ennustuksista jääköön toiseen kertaan. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että olen kyllä sitä mieltä, että mennään hetki kerrallaan. Ennenkin on ennustuksia jouduttu tarkentamaan. Mutta mikäli niin kävisi, että tulisi todella kylmä talvi niin tulkoon vaan! Täällä ollaan valmiina! Onhan kotikin melkein jo vuorattu villalla! Villahamstraajalle sopii!

Ensimmäiset joululahjat valmistuvat (uskallan näitä täällä esitellä, koska näiden lahjojen saajat tuskin tietänsä blogiini löytävät tai osaavat näitä sukkia itseensä yhdistää :)). Lämmöllä talvea kohti mennään!

Varustelu on alkanut. Antaa tulla Talvi!

Aurinkoa syyspäiviinne!

toivottaa Aurora

Päivitys hidasta, elämä ei

Elämä kovin täyteläistä. Paljon ihania asioita, mutta mielekästä tekemistä olisi niin paljon. Uudenlaiset projektit vieneet paljon aikaa. Paljoa ei ole ehtinyt tekemään, vaikkakin ideoita olisi. Niin ja niitä lankoja... Sisar Elokuulle vihreä Lace Ribbon (Novitan Bambu-langasta).

Sitten vähän yllättävästi punaista puikoilla. Tässä kuvassa kyllä huomattavasti vielä punaisempana kuin todellisuudessa. Villapaita tulossa ihan itselle ja tarpeeseen. Keijukaisprinsessa tilasi (hyvin tarkoin ohjein - tein ensin palmikkoa, mutta jouduin purkamaan, kun ei läpäissyt laaduntarkastusta) kirkkaan punaiset säärystimet... Vähän rankka väri neuloa.

Tässä valmiina, aamuhämärässä, kouluun lähdössä.

Kaunista Syksyä kaikille! Sohvannurkka, kynttilöitä, neule, teetä ja hyvää seuraa! Syksy on paras!

Syksyn merkki on neulominen

Kesälläkin muutamat sukat syntyivät ja vähän huiviakin, mutta nyt vihdoin ollut (no muutamana päivänä vasta) aikaa tehdä jotain. Siis oikeasti neuloa. Pienoinen flunssa rajoittaa liikuntaharrastuksia, joten sohvan nurkassa puikkojen ja suuren teekupin kanssa kyyhöttäminen on suorastaan - lääkärin määräys! Mikäs sen mukavampaa!

Juhlia tulossa. Olisi niin mukavaa kun ehtisi valmistella yhtä ja toista. Enää napit ja jotain onkin valmiina. Mukavaa.

Ja sitten ne välttämättömät jossain välissä eli Keijukaisprinsessan kesän aikana kasvaneisiin jalkoihin muutamat sukat, koska jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä tarvitaan useampi pari talven aikana. Leikkivät nimittäin mokomat piiloleikkiä omistajansa kanssa talven mittaan.