Happy New Year, Happy New Year!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikkiin koteihin! Lämpöä ja Rakkautta!

toivottaa Aurora

Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Joulun punaista

Joululahjoista viimeiset vielä puikoilla, mutta en hätäile.

Polttelen kynttilöitä. Kutsun vieraita. Paistan joulutorttuja. Istutaan kahvipöytään. Neulon siinä samalla. Tämäkin punainen. Vahva, mutta levollinen ja voimaannuttava. Keittiön pöydällä. Ystäviä ympärillä. Ihana lanka. Ihana ilta.

Joulukorttitehtaassa alkaa olla valmista. Olen käyttänyt aikataulussa pysyäkseni myös lapsityövoimaa ja sitten yksin joululauluja kuunnellen liimaillut, leimaillut viimeisiä. Ensimmäiset joulukortit saapuvat maailmalta. Jokaisen liimaan keittiön kaapin oveen ja ajattelen lähettäjää. Kiitos! Kauniita ovat ja tuovat joulun kotiimme. Yksi kerrallaan.

Jouluun on vielä 11 päivää. Joululahjatehtaassa käy kuhina.

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Varovaista valoa

Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.

Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.



Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.



Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.



Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!

Kauhia himo

Aina kun jää vapaata aikaa (ei koskaan oikeasti, mutta kaiken tekemisen keskellä varastettua!), seikkailen blogimaailmassa katselemassa ja haistelemassa tekemisen tuulia. Voi miten lahjakkaita ja taitavia ihmisiä löytyy kaikkialta maailmasta.

Jotenkin tuntuu hyvältä ajatella, että kaikki nämä ihmiset tekevät ne samat oikeat ja nurjat silmukat, mutta jälki on aina yksilölllistä. Vaikka lanka ja tekniikka olisivat samat, silti jälki on omanlaista!

Neulojien ykköstuote taitaa olla villasukat. Ja jo villasukissa on miljoonaa eri versiota! Värien ja materiaalien määrä huimaa :) Varren pituuksia, kuvioneuleita, palmikoita, pitsiä... Tahtoo tehdä yhden kaikkia (tai siis sukkia pitää tehdä kaksi kappaletta)!

Pahinta/parasta netissä seikkaillessa ovat kuvat, joissa neule on ikään kuin jätetty tyrkylle! Keskeneräinen neule ja puikot vapaana. Tulee heti Pavlovin koirien ehdollistumiseen verrattava tila - päästävä neulomaan! Nyt ei valu kuola, vaan pyrkii ilmoille neuletta! Niin pahaa reaktiota ei minulle aiheuta valmis työ (paitsi jos se on tosi nerokas, mutta näyttää yksinkertaiselta toteuttaa niin sitten kyllä sekin...).

En tiedä olisinko yhtä intomielinen ja tuottelias neuloja ilman blogien ja muunkin virtuaalimaailman aiheuttamaa innostusta. Olen mahdottoman kiitollinen teille kaikki luovat, taitavat ja tuotteliaat neulojat, virkkaajat ja muutkin käsityöihmiset, jotka jaatte tekemisenne virtuaalimaailmassa kaikkien nähtäville. Taasen suljen koneen monta ideaa rikkaampana.

Ihan kohta tämä lähtee neulomaan!

Sitä se syksy teettää

Ensin puussa oli keltaista. Sitten muutama keltainen vihreällä nurmella. Nyt vihreää näkyy yhä vähemmän. Lehtimatot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja paksummiksi. Silloin kun aurinko paistaa, koko maisema hehkuu keltaisena. Asun keskellä vaahteroita. En huomaa sitä kesällä, enkä talvella. Syksyllä kyllä.

Ja sitten se alkaa. Koneen vieressä on neule. Sohvan vieressä useampi. Laukussa on neule. Otan neuleen mukaan tapaamiseen. Jos joudun odottamaan jotain tapaamista, lasta koulun parkkipaikalla, mitä tahansa, neulon.

Mikä siinä syksyssä onkin? Ehkä se, että kaiken kesäreissaamisen jälkeen asetutaan takaisin kotipesään. Koulu ja työ sitoo meidät sijoillemme. Sekin sopii. Ihanaa olla kotona. Ihan rauhassa omassa pesässä >

Posti toi lankaa. Nämä ja vielä sen, joka ei näy tässä kuvassa. Ostin sukkakirjan. Pelkästään katselu on jo nautinto. Ai niin ja ostin sen toisenkin. Ihanan!

Tekee mieli aloittaa uusi, vaikka aloitettuja totisesti on. Urakoin nyt valmiiksi muutaman välttämättömän ja sitten. Kohta. Ihan kohta.

Ihania iltoja teille! Iltoja, jolloin on rauha neuloa ja nauttia langan liukumisesta sormien välistä ja kuvioiden muodostumista. Mikä rentous ja helppous. Ja sitten välillä sopivasti haastetta :) Kertakaikkiaan. Just mun juttu.

Onko valkoinen väri?

Onpas hassun hauskaa, kun valkoinenkin on alkanut minua kiehtoa. Siis minähän rakastan värejä, ihan kaikkia värejä... En äkkiseltään osaa sanoa yhtään inhokkiväriä tällä hetkellä. (no ehkä tumman sininen) Olen jopa innostunut aikaisemmin arastelemastani violetista tahikka lilasta miten vain. Tämä värien rakastaminen ei tosin näy vaatetuksessani varsinkaan töissä... Vaatteissani on tosi paljon tylsää mustaa... Mutta mustahan hoikentaa. MITÄ? Eikö?

Käytän myös valkoisia vaatteita, varsinkin kesäaikaan paljon. Mutta enpä ole valkoisesta juurikaan mitään koskaan neulonut. No yhdet koriammat sukat kerran...

Nyt valkoinen kuitenkin on alkanut niin houkuttelemaan, että varmasti kohta puikoilla on jotain valkoistakin.

Hauskaa sen sijaan on erään reilun 90-vuotiaan rouvan ainainen inttäminen siitä, että ei valkea mikään väri ole! Enempää provokaatiota minä en tarvitse vaan kysyn aina, että no, mikäs se sitten on ja keskustelu jatkuu aina molemmin puolisella silmien pyörittelyllä ja vastauksella: no, sehän on vaan valkoinen. :)

Että semmoista! Toivottavasti kohti sitä valkoista vuodenaikaa mennään. Minulla on koko ajan tihenevästi ja voimakkaammin JOuluOlo! Ihanaa!

Värikästä syksyä jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Neulotuttaisi

Tuntuu, että maailma on juuri nyt täynnänsä ihania lankoja ja neuleideoita. Olisi ihanaa vain ideoida ja kokeilla ja vaikka kieriskellä lankojen keskellä :)

No, ensinnä on perhe. Se pieni mutta ponteva joukko ihmisiä, joita en konsaan pois antaisi, mutta jotka koko ajan roikkuvat jos ei enää lahkeessa niin sitten hihassa. Haluavat koko ajan jotain - jos ei muuta niin huomiota. Tämähän ei varsinaisesti ole ongelma: minä kyllä osaan kuunnella ja neuloa samaan aikaan. Kotityöt siitä kuitenkin jkv kärsivät...

Mutta sitten ihan pahin häiriötekijä - tuo työ! Ei pysty ollenkaan niin täysipainoisesti harrastamaan, kun työtkin on pakko hoitaa. Kun ei ole osannut harrastuksestaan työtä tehdä... Höh! Ikuinen haave neulekahvilasta tai vastaavasta jää raporttien keskellä toteuttamatta. Mutta onneksi on yöt! Käyttämätöntä neulonta-aikaa monta tuntia. Ja sitten on vielä se viime tippa! Mikä loistava keksintö. Pakolliset kuviot valmistuu usein juurikin viime tipassa. Ainakin mulla!

Yöt kuluvat neuloskellessa ja netissä ideoita kuulostellen. Mukava yllätys oli Anun uuden raikkaat KOTOliving -sivut. Suosittelen tutustumista! Ties vaikka joku idea lähtisi mukaan :)

Raikkaan rapsakasta syksyä!

toivottaa Aurora

Tulkoon syksy ja talvikin!

Piha taitaa olla kauneimmillaan juuri nyt. Kaikki kesän vihreys on herännyt uuteen eloon (mennyt talviteloilleen) ja piha kylpee auringon paisteessa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Keltaisten puiden alla, keltaisten pensaiden välissä seisoessa tuntee suorastaan saavansa energiaa. Mikä mahtava voimaannuttava väri keltainen onkaan!

Ennustavat vuosisadan kylmintä talvea. Mielipiteeni ennustuksista jääköön toiseen kertaan. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että olen kyllä sitä mieltä, että mennään hetki kerrallaan. Ennenkin on ennustuksia jouduttu tarkentamaan. Mutta mikäli niin kävisi, että tulisi todella kylmä talvi niin tulkoon vaan! Täällä ollaan valmiina! Onhan kotikin melkein jo vuorattu villalla! Villahamstraajalle sopii!

Ensimmäiset joululahjat valmistuvat (uskallan näitä täällä esitellä, koska näiden lahjojen saajat tuskin tietänsä blogiini löytävät tai osaavat näitä sukkia itseensä yhdistää :)). Lämmöllä talvea kohti mennään!

Varustelu on alkanut. Antaa tulla Talvi!

Aurinkoa syyspäiviinne!

toivottaa Aurora

Päivitys hidasta, elämä ei

Elämä kovin täyteläistä. Paljon ihania asioita, mutta mielekästä tekemistä olisi niin paljon. Uudenlaiset projektit vieneet paljon aikaa. Paljoa ei ole ehtinyt tekemään, vaikkakin ideoita olisi. Niin ja niitä lankoja... Sisar Elokuulle vihreä Lace Ribbon (Novitan Bambu-langasta).

Sitten vähän yllättävästi punaista puikoilla. Tässä kuvassa kyllä huomattavasti vielä punaisempana kuin todellisuudessa. Villapaita tulossa ihan itselle ja tarpeeseen. Keijukaisprinsessa tilasi (hyvin tarkoin ohjein - tein ensin palmikkoa, mutta jouduin purkamaan, kun ei läpäissyt laaduntarkastusta) kirkkaan punaiset säärystimet... Vähän rankka väri neuloa.

Tässä valmiina, aamuhämärässä, kouluun lähdössä.

Kaunista Syksyä kaikille! Sohvannurkka, kynttilöitä, neule, teetä ja hyvää seuraa! Syksy on paras!

Syksyn merkki on neulominen

Kesälläkin muutamat sukat syntyivät ja vähän huiviakin, mutta nyt vihdoin ollut (no muutamana päivänä vasta) aikaa tehdä jotain. Siis oikeasti neuloa. Pienoinen flunssa rajoittaa liikuntaharrastuksia, joten sohvan nurkassa puikkojen ja suuren teekupin kanssa kyyhöttäminen on suorastaan - lääkärin määräys! Mikäs sen mukavampaa!

Juhlia tulossa. Olisi niin mukavaa kun ehtisi valmistella yhtä ja toista. Enää napit ja jotain onkin valmiina. Mukavaa.

Ja sitten ne välttämättömät jossain välissä eli Keijukaisprinsessan kesän aikana kasvaneisiin jalkoihin muutamat sukat, koska jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä tarvitaan useampi pari talven aikana. Leikkivät nimittäin mokomat piiloleikkiä omistajansa kanssa talven mittaan.

Kierrätystä

Nää ja aika monta muutakin kivaa ihmistä oli Taiteiden yössä kokoontunut Hietaniemen kierrätyskeskukseen. Siellä oli koru- ja skräppäyspajat.

Olipas kivaa! Meidän ja muissakin pöydissä syntyi uskomattoman kekseliäitä, ihania, kauniita, hurjia, pieniä ja suuria koruja. Materiaaleja oli laidasta laitaan. Ihmisiä talo täynnä. Mutta sopupa sijaa taas antoi.

Tarkoitus oli osallistua molempiin pajoihin. No ei ehditty. Tuntitolkulla askarreltiin, mutta ei päästy korupajaa pidemmälle. Oltiin huumaantuneita kaikista napeista, metalliheloista, abloy-avaimista, silkkiliinoista, villalangasta, helmistä, pikkuelämistä, barbin kengistä, silkkikukista, pikkuautoista, rautalangasta...

Mukavan askartelutuokion lomassa löysin kierrätyskeskuksesta tämän aarteen 20 euron käypään hintaan. En tiedä, mikä tämän härvelin nimi on, mutta sellainen kaunis puinen kehikko, joka kiinnitetään pöydän reunaan, johon saa vyyhdin kerimistä varten. Varsinaista langan kierrätystä! Hyväkuntoinen, siisti ja kaunis. Minä onnellinen. (lanka Cascade 220)

Näin kaunista kerää tulee mun uudella kierrätetyllä vyyhdin kierrättäjällä.

Ai niin olisinhan minä voinut näyttää muutaman kierrätyskorunkin. No ehkä seuraavalla kerralla. Puikoillakin olisi näytettävää... Odottakaas.

Kohti syksyä

Tänä kesänä yötkin ovat olleet kuin Etelässä ikään. Merivesi on lämmintä. Ilma ei viilene yölläkään. Aurinkokaan ei malta laskea.

Parit sukat tein lomalla. Ne meni jo lahjaksi. En ehtinyt kuvata.

Uudella ompelukoneella vihdoin jotain konkreettistä valmistui: nimittäin iäisestä Ikean kankaasta lastenhuoneeseen verhot. Johan olin ylpeä! Selvisin vallan mainiosti suoran sauman ompelemisesta. Verhoista tuli saman pituisetkin. Kelpaa auringon niiden välistä nyt paistaa.

Mutta ilmassa on jo syksyn tuoksu. Koulut ja harrastukset alkavat. Ilma on täynnä odotusta ja uusia lupauksia. Syksy on lempivuodenaikani. Ehkä koulujen alkamiseen liittyen mielestäni syksy on uuden alun aikaa! Kesän helteiden jälkeen ilma alkaa raikastua ja selkiytyä. Kesän velttouden jälkeen sitä täyttyy energiasta. Mikään sää ei tunnu niin energiseltä kuin kuulas, kirkas syysaamu. Puikoilla on jo uutta.

Hyvä, Syksy. Mukavaa, kun tulit.

Yksi kesäpäivä

Tehtiin edellispäivänä suunnitelma, että mennään Suomenlinnaan, heti aamusta. Käytiin kaupassakin eväitä varten jo edellispäivänä. Kerrankin kaikki etukäteen valmiina.

Aamulla lähdettiinkin Porvooseen. Tyypillistä meitä!

Perheessä kaikki pyöräilee, toiset innokkaammin kuin toiset, mutta yksi kuvaa polkupyöriä, kun sellaisen tapaa. Näitä on jo useammalta kesältä. Nämä kaksi Porvoosta tältä kesältä.

Aina yhtä kaunis kesäkaupunki. Loppukesästä tulossa yksi lapsivapaa viikonloppu ja sille on suunniteltu pyöräilyretkeä Porvooseen. Toivottavasti toteutuvat. Lapsivapaa ja pyöräily. Mutta saattaahan siinä käydä niin, että mennäänkin silloin Suomenlinnaan tai jonnekin ihan muualle. Ei voi varmaksi tietää etukäteen.

Ja enhän minä mitään myönnä, mutta taisi käydä niin, että jossain välissä Kuopuksen kanssa pyörähdettiin lankakaupassa. Kuopus sai tikkarin ja minä lankaa. Molemmat tyytyväisiä. Niin ja puikot kans, että pääsi aloittamaan jo autossa kotimatkalla...

Kiitos Kesä!

Auroran aitassa ei ole ollut hiljaista, ei. Ja se neulookin läpi kesän. Mutta kun se on niin lomalla niin lomalla, että ei se muista niitä neuleitaan kuvata. Mutta taivasta se kuvaa ja kukkia, lapsia, maisemia, tunnelmia.

Kesä olisi ihana jo pelkästään tämän lämmön ja väriloiston vuoksi, mutta kun siihen saa vielä kaupan päälle loman niin aletaan lähestyä jo melkoisen täydellisiä päiviä. Ja öitä. Ei kiirettä minkäänlaista. Kelloa ei laiteta herättämään yhtenäkään aamuna. Ei edes niinä aamuina kun ollaan lähdössä reissuun.

Paljon ollaankin reissattu. Ihanien ihmisten vieraina kauniilla mökeillä. Lapset ovat saaneet uida aamusta iltaan, laskea uimapatjoilla virrassa ja sukellella laiturilta. Illalla auringon pehmittämät lapsukaiset sitten istuvat pitkässä rivissä pihakeinussa iltapalalla, pienimmästä isoimpaan. Iltapalalta hipsutellaan aittaan nukkumaan.

Ja näiden huikaisevan ihanien helteisten päivien vastapainona on kevyet valoisat kesäyöt. Ystävien kanssa viihtyä viilenevässä illassa ja kellua painottomana lämpimässä järvivedessä lasten hälinän jo hiljennyttyä.

Nämä hetket tallennetaan mielen sopukoihin. Nämä auringon täyttämät hetket lämmittävät vielä talven pakkasilla. Kiitos, Kesä!

Sadepäivänä

Tänään sataa vettä. Harmaita, suuria pisaroita. Välillä vähemmän ja välillä kuin tiputteluun kyllästyneenä saavista kaataen. Nyt on juuri hyvä päivä lajitella valokuvia. Katsella niitä viikon takaisia, kun aurinko paistoi ja kesä alkoi. Kesäisiä tunnelmakuvia. Näitä katsellessa luottamus kasvaa siihen, että kyllä se kohta taas jatkuu. Kesä.

Linnunpelätin pyörii kaivon läheisyydessä ja ilahduttaa meitä, mutta estää kiusalliset yllätykset kaivon kannella. Koira käy välillä katsomassa välkkyvää lähempää ja perääntyy taas. Ei taida toimia karkottimena koiralle. Päinvastoin.

Kivi on muisto lasten muutaman vuoden takaisesta projektista. Sillä oli ystävä, jonka värit taisivat haalistua jo sateessa. Tämä piti pintansa paremmin.

Urakka

Juhlapäivä lähestyy. Juhlan kunniaksi tämä haki hienoa lankaa. Kaunista ja mukavan tuntuista. Päätti tehdä lahjan itse. Kun on niin vaikea päättää, että mitä ja mikä niistä. Kaikkea on jo liiankin kanssa. Se että ei lahjaa antaisi - sitä ei tohdi edes ajatella. Tuntuisi niin tylyltä.

Hiljalleen ensimmäinen hiha ja siitä sitten eteenpäin tutulla tiellä. Päiviä ei ole enää monta h-hetkeen, joten jostain vielä aika siihen, että ehtii puikkoja heilutella.

Kuitenkin vaikka vähän taas aikatauluongelmaa niin silti. Kuopuksen pitkävartiset sukat pyrkivät puikoille samaan aikaan.

Voi tätä kesää, tätä hellettä. Tähän voisi tottua. Tästä ei haluaisi luopua. Tämä ei usko säätiedotuksiin!

Villatakki kesäksi

Olympialaisten hengessä talvella neulottu satutakki on valmis. Valmistui kyllä jo neuleolympialaisten aikaan nappeja vaille valmiiksi... Tyypillistä. No nyt sitten viikonloppuna vihdoin istuimme Keijukaisprinsessan kanssa nappirasioiden ääreen ja valitsimme persoonalliset napit satutakkiin ja tässä se nyt vihdoin on - valmiina. Ensin ajattelin, että jopas... valmistui juuri, kun helteet alkoivat, mutta sen verran realisti täytyy kuitenkin olla, että saattaahan kesän aikana joku viileä ilta vielä tulla... ja kasvun varaa on sen verran, että mahtuu vielä syksylläkin!

Vähän samaan tapaan vapaasti yhdistellen on syntynyt tämä kimppu, joka odotti minua tänään töistä tullessa keittiönpöydällä. Keijukaisprinsessa oli ystävineen kerännty kukat (mm tulppaani, voikukka ja mustikan varpuja) pihasta ja pientareilta. Pieni pala kesää keittiönpöydällä.

Nautinnollisia kesäpäiviä jokaiseen kotiin!

Tämähän on se kesä!

Käsittämätöntä, mutta kävi niin...

...kuin luvattiin. Tuli kesä. Ainakin viikonlopun mittainen. Mökkiviikonlopun mittainen - ainakin. Äkkiä kivien välissä kukkii kesä.

Kiireetöntä kävelyä paljain jaloin. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ystävien tapaamista. Maailman parantamista pitkälle yöhön. Ulkona neulomista, välillä kaksi neuletta kerrallaan. Pihapelejä, sisäpelejä, lautapelejä, vähän vuolemista ja trampoliinilla hyppimistä. Niistä on mökkeily tehty.

Koiralla on ensimmäinen kesä. Sen juoksu on iloista. Se ei väsy koskaan. Se on laitettava nukkumaan, itse se ei osaa lopettaa. Sillä on kiire kokea tämä kesä.

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!