Kesä tulee, oletko valmis?

Hiljaisuutta on nyt riittänyt ihan liian kauan. Kyllä täällä neulotaan. Ei vaan saada blogiin asti. Ei kuvia eikä edes tervehdystä.

No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ei ole neulottu niin paljon kuin neuletehtaamme parhaina päivinä. Uudet haasteet elämässä keväisen työpaikan vaihdon muodossa ovat vieneet suorastaan odotettua enemmän energiaa, joten työn ja arjen pyörittämisen lisäksi kaikki muu on saanut jäädä.

Kesä tulee ja ensimmäiset paljasvarpaiset juoksut kesäpihalla on tehty. Mutta villasukkiin uskon edelleen! Niitä tarvitaan aina. Ja niitä on helppo neuloa silloin, kun voimat eivät riitä mihinkään sen kummemmin ajattelua vaativaan. Neulominen on kuin meditaatiota, kerrosten laskeminen kuin rukousnauhan helmiä siirtelisi.

Montakohan sukkaa olen neulonut? Montakohan kantapäätä tehnyt? En toki hätyyttele mitään ennätyksiä, mutta aika monet kuitenkin. Lähipiirini koot osaan ulkoa sekä sentteinä, että silmämääräisesti (aivoni ovat kovat tallentamaan nippelitietoa, jota ei tarvitsisi muistaa, tietoa, jonka voisi kirjata ylös ja tarkistaa). Suurin piirtein. Kasvavia toki täytyy mitata. Siinä ajan kulumisen näkee konkreettisesti.

Keijukaisprinsessan toiveesta värikkäät paksut villasukat ja kahdet muut odottaa kuvaamista. Nyt ainakin riittää loistavaa luonnonvaloa kuvaamiseen... sekään ei käy siis tekosyyksi sille, ettei kuvia täällä näy. Kohta minä ryhdistäydyn ja sitten kuvia tulee!

Valoisia kepeitä kevätiltoja! Kauniita kirkkaita kevätaamuja! Helppoja päiviä siinä välissä. Tavallista arkea - kiitos! Rauhaa ja rakkautta!

Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Onko valkoinen väri?

Onpas hassun hauskaa, kun valkoinenkin on alkanut minua kiehtoa. Siis minähän rakastan värejä, ihan kaikkia värejä... En äkkiseltään osaa sanoa yhtään inhokkiväriä tällä hetkellä. (no ehkä tumman sininen) Olen jopa innostunut aikaisemmin arastelemastani violetista tahikka lilasta miten vain. Tämä värien rakastaminen ei tosin näy vaatetuksessani varsinkaan töissä... Vaatteissani on tosi paljon tylsää mustaa... Mutta mustahan hoikentaa. MITÄ? Eikö?

Käytän myös valkoisia vaatteita, varsinkin kesäaikaan paljon. Mutta enpä ole valkoisesta juurikaan mitään koskaan neulonut. No yhdet koriammat sukat kerran...

Nyt valkoinen kuitenkin on alkanut niin houkuttelemaan, että varmasti kohta puikoilla on jotain valkoistakin.

Hauskaa sen sijaan on erään reilun 90-vuotiaan rouvan ainainen inttäminen siitä, että ei valkea mikään väri ole! Enempää provokaatiota minä en tarvitse vaan kysyn aina, että no, mikäs se sitten on ja keskustelu jatkuu aina molemmin puolisella silmien pyörittelyllä ja vastauksella: no, sehän on vaan valkoinen. :)

Että semmoista! Toivottavasti kohti sitä valkoista vuodenaikaa mennään. Minulla on koko ajan tihenevästi ja voimakkaammin JOuluOlo! Ihanaa!

Värikästä syksyä jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Kierrätystä

Nää ja aika monta muutakin kivaa ihmistä oli Taiteiden yössä kokoontunut Hietaniemen kierrätyskeskukseen. Siellä oli koru- ja skräppäyspajat.

Olipas kivaa! Meidän ja muissakin pöydissä syntyi uskomattoman kekseliäitä, ihania, kauniita, hurjia, pieniä ja suuria koruja. Materiaaleja oli laidasta laitaan. Ihmisiä talo täynnä. Mutta sopupa sijaa taas antoi.

Tarkoitus oli osallistua molempiin pajoihin. No ei ehditty. Tuntitolkulla askarreltiin, mutta ei päästy korupajaa pidemmälle. Oltiin huumaantuneita kaikista napeista, metalliheloista, abloy-avaimista, silkkiliinoista, villalangasta, helmistä, pikkuelämistä, barbin kengistä, silkkikukista, pikkuautoista, rautalangasta...

Mukavan askartelutuokion lomassa löysin kierrätyskeskuksesta tämän aarteen 20 euron käypään hintaan. En tiedä, mikä tämän härvelin nimi on, mutta sellainen kaunis puinen kehikko, joka kiinnitetään pöydän reunaan, johon saa vyyhdin kerimistä varten. Varsinaista langan kierrätystä! Hyväkuntoinen, siisti ja kaunis. Minä onnellinen. (lanka Cascade 220)

Näin kaunista kerää tulee mun uudella kierrätetyllä vyyhdin kierrättäjällä.

Ai niin olisinhan minä voinut näyttää muutaman kierrätyskorunkin. No ehkä seuraavalla kerralla. Puikoillakin olisi näytettävää... Odottakaas.

Yksi kesäpäivä

Tehtiin edellispäivänä suunnitelma, että mennään Suomenlinnaan, heti aamusta. Käytiin kaupassakin eväitä varten jo edellispäivänä. Kerrankin kaikki etukäteen valmiina.

Aamulla lähdettiinkin Porvooseen. Tyypillistä meitä!

Perheessä kaikki pyöräilee, toiset innokkaammin kuin toiset, mutta yksi kuvaa polkupyöriä, kun sellaisen tapaa. Näitä on jo useammalta kesältä. Nämä kaksi Porvoosta tältä kesältä.

Aina yhtä kaunis kesäkaupunki. Loppukesästä tulossa yksi lapsivapaa viikonloppu ja sille on suunniteltu pyöräilyretkeä Porvooseen. Toivottavasti toteutuvat. Lapsivapaa ja pyöräily. Mutta saattaahan siinä käydä niin, että mennäänkin silloin Suomenlinnaan tai jonnekin ihan muualle. Ei voi varmaksi tietää etukäteen.

Ja enhän minä mitään myönnä, mutta taisi käydä niin, että jossain välissä Kuopuksen kanssa pyörähdettiin lankakaupassa. Kuopus sai tikkarin ja minä lankaa. Molemmat tyytyväisiä. Niin ja puikot kans, että pääsi aloittamaan jo autossa kotimatkalla...

Kiitos Kesä!

Auroran aitassa ei ole ollut hiljaista, ei. Ja se neulookin läpi kesän. Mutta kun se on niin lomalla niin lomalla, että ei se muista niitä neuleitaan kuvata. Mutta taivasta se kuvaa ja kukkia, lapsia, maisemia, tunnelmia.

Kesä olisi ihana jo pelkästään tämän lämmön ja väriloiston vuoksi, mutta kun siihen saa vielä kaupan päälle loman niin aletaan lähestyä jo melkoisen täydellisiä päiviä. Ja öitä. Ei kiirettä minkäänlaista. Kelloa ei laiteta herättämään yhtenäkään aamuna. Ei edes niinä aamuina kun ollaan lähdössä reissuun.

Paljon ollaankin reissattu. Ihanien ihmisten vieraina kauniilla mökeillä. Lapset ovat saaneet uida aamusta iltaan, laskea uimapatjoilla virrassa ja sukellella laiturilta. Illalla auringon pehmittämät lapsukaiset sitten istuvat pitkässä rivissä pihakeinussa iltapalalla, pienimmästä isoimpaan. Iltapalalta hipsutellaan aittaan nukkumaan.

Ja näiden huikaisevan ihanien helteisten päivien vastapainona on kevyet valoisat kesäyöt. Ystävien kanssa viihtyä viilenevässä illassa ja kellua painottomana lämpimässä järvivedessä lasten hälinän jo hiljennyttyä.

Nämä hetket tallennetaan mielen sopukoihin. Nämä auringon täyttämät hetket lämmittävät vielä talven pakkasilla. Kiitos, Kesä!

Tämähän on se kesä!

Käsittämätöntä, mutta kävi niin...

...kuin luvattiin. Tuli kesä. Ainakin viikonlopun mittainen. Mökkiviikonlopun mittainen - ainakin. Äkkiä kivien välissä kukkii kesä.

Kiireetöntä kävelyä paljain jaloin. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ystävien tapaamista. Maailman parantamista pitkälle yöhön. Ulkona neulomista, välillä kaksi neuletta kerrallaan. Pihapelejä, sisäpelejä, lautapelejä, vähän vuolemista ja trampoliinilla hyppimistä. Niistä on mökkeily tehty.

Koiralla on ensimmäinen kesä. Sen juoksu on iloista. Se ei väsy koskaan. Se on laitettava nukkumaan, itse se ei osaa lopettaa. Sillä on kiire kokea tämä kesä.

Kävelyllä

Kevät tulee ja kävelypolut ovat sulaneet kävelykuntoisiksi. Lumikinokset ovat kadonneet ja alta paljastuneet ne kävelytiet, mitkä itseasiassa syksyllä kinosten alle jäikin. Kävelylenkkiä on tullut tehtyä monestakin syystä useita. Neuleita ei ole valmistunut yhtään...

Aikaa ei vain rakkaalle neuleharrastukselle ole pitkään aikaan löytynyt. Tai kysehän on vain siitä, mihin sen ajan käyttää. No olen käyttänyt sen useiden viikkojen ajan johonkin muuhun. Vähitellen into harrastuksen ääreen palaamiselle on alkanut nousta. Pitänee hakea vielä innoitusta hetki. Ehkä vaikka muutama tiskirätti lämmittelyksi?

Jälleen kerran luonto näytti epäilijöille. Montakohan kertaa kuului päivittely, että kyllä nämä hanget ei sula juhannukseen mennessä... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä!

Nyt puikoilla

Kevät on täällä. Tänään lauloi peipponen. "Enää puoli kuuta!" tekee mieli hihkua. Nenäkin vuotaa siihen malliin, että kevättä on ilmassa! Ja kevään syntymäpäiväsankareita juhlittu oikein urakalla. Onnea, kumarrus ja kiitos!

Puikoilla vihreä baktus - joka itseasiassa valmistui jo tässä välissä. Huomenna ehkä jo kaulassa. Ihanaa Lucca finoa! Pehmeää neuloa, pehmeää pitää.

Ja sukat ihan tarpeeseen (Novitan tico tico). Loskassa pihalla tarpoessa villasukat kumppareissa ihan välttämättömät. Kevät :)

Kevään keltaista

Kevät tulee keikkuen. Lunta edelleen valtavasti. Viime vuonna virpomisoksien hakuun olisi riittänyt kumisaappaat. Niitä ei ollut jalassa, joten sukat kastui. Tästä oppineena tänä vuonna laitoin kumisaappaat jalkaan... No lunta oli sitten reisiin saakka, joten jalat kastuivat tänäkin vuonna. Perinne ehkä.

Kevät kutsuu keltaista. Sitä löytyy lautaselta, puikoilta maljakosta. Ihana energiaa antava keltainen!

Laiska päivitys johtuu ärsytyksestä, joka syntyy siitä, että blogin oikea reuna temppuilee, eikä aika ja taidot riitä sen korjaamiseen. Kohta. Jossain vaiheessa.

Olympiahengessä

Upea talvi on täällä vieläkin. Uskomatonta. Hiihtoa on tullut harrastettua urakalla :) No ehkä ei ihan urakalla sentään, mutta tälläkin viikolla kolme kertaa! Tosi ylpeä olen harrastelustani! Kilometrejä ei ehkä kovin suuria määriä kerry, mutta poskiin saa joka reissusta sellaisen lapsuuden poskia pistelee-fiiliksen. Se on jo palkinto sinänsä!

Ravelryn neuleolympialaiset (niinkuin nyt nuo Vancouverin virallisetkin) ovat startanneet viime yönä ja minä myös! Aloitus jäi kyllä aamuun, mutta tänään on jopa pikainen kahvilassa neulominenkin suoritettu. Keijukaisprinsessalle tulossa raidallinen villatakki - Norosta ja Heilosta raidoitellen.

Kauniille ja Vakavalle tuplalapaset edistyivät tänään kahvilassa. Päällys kudottu Sirdarin Eco Woolista dk ihan tavalliseksi lapaseksi, joka sitten on käännetty ympäri. Ranteesta poimittu silmukoiden lenkit uusiksi silmukoiksi ja baby albacasta tulee tässä vuorta lapaseen! Ihanan lämpimät ja pehmoiset! Keijukaisprinsessa on omansa jo saanut ja ovat käytössä jo. Näihin lapasiin idean kävin hakemassa 50 villapeikkoa-blogista - kiitokset sinne :)

Raikkaita talvipäiviä!

Jos ei ihan kevättä niin ainakin valoa!

Selvästi on todettavissa valon lisääntyminen. Ihanaa. Useinpina aamuina lunta on turpunnut niin, että se on vaimentanut paitsi kaikki äänet myös kaiken muunkin elämän. Bussipysäkille kulkijat nojaavat vasten tuulta ja etenevät kuin painajaisessa - hitaasti. Mutta selkeämpinä aamuina linnut laulavat jo Kevättä! Upeaa!

Kevättä tietää myös villan vaihtuminen puuvillaan! Huivi (jonka väri kuvassa on aivan väärä! - se ei ole pinkki vaan kaunis oranssin punainen :P) valmistuu Knittyn (spring/08) ohjeella. Idea tippis.vuodatus.net :) Kiitos! Malli on helppo, lankana Novitan Bambu ja lopputulos vaikuttaa juuri sellaiselta huitulalta, joita kaulassani tykkään kannella.

Mutta ei kuitenkaan villaa sovi hylätä kokonaan. Tilauspaketin säärystimet ovat valmiit ja toinen kämmekäskin "ihan kohta" ja pääsevät matkaan. Poikkeuksellisesti molemmat pirteän mustasta. :) Vastaanottajalle sopivasti. Ihan ok ollut neuloakin kaiken tämän valon keskellä! Upea, upea talvi!

Tänään ei pöydälläni ole tuoreita kukkia, joten väriloistoa Keijukaisprinsessan pöydältä!

Antaa Valon lisääntyä ja voimien palautua talviunen jäljiltä!

t. Aurora

No höh

Joulu ja joululoma on ohi. Arkeen paluu on alkanut. Loma oli ihanaa velttoilua ja sen vuoksi onkin hyvä, että joululomaa seuraa uusi vuosi, joka melkein väkisinkin pakottaa katsomaan taaksepäin, arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Arki antaa päiviimme rytmiä ja luo turvallisia rutiineja. Arki on hyvä.

Pakkasen Poika on kunnostautunut tänä talvena. Kylmää vastaan taistellaan nyt erilaisilla villasilla. Tässä tulossa Kai Kaulaliina ihanasta langasta, jonka ostin jo syksyllä kädentaitomessuilta... Aloitin siitä jo kerran muuta ja purin sen. Tässä valossa ei lanka kyllä pääse oikeuksiinsa (teidän täytyy vain uskoa, että se on ihanaa)... ja nytkään en ole ihan varma valmistuuko kaulaliina vai puretaanko se vielä kerran joksikin muuksi. Täydellinen lanka haluaa muuttua täydelliseksi joksikin muuksi...

Mutta se mikä oli totaalinen höh oli kärjestä neulotut sukat. Kantapääkin on nyt ohitettu ja siinä ne odottaa... voin kertoa, että eivät tule valmistumaan koskaan. Odottivat purkamista sen aikaa, että sain otettua kuvan niistä. Eli niiden tarina oli kyllä tässä. Jotenkin odotin mullistavanpaa kokemusta. Haastetta ja oivallusta, mutta homma olikin yllättävän yksinkertainen ja sen vuoksi pettymys. Kauniista keltaisesta tulee jotakin muuta :)

Lempeää arkeen laskeutumiskulmaa toivottaa

Aurora

Mummolan aarteita ja vuoden ensimmäiset

Keijukaisprinsessa sai joulupukilta vinkkejä virkkausprojekteja varten. KP on kova tyttö virkkaamaan ja kehittelemään omastakin päästä, mutta innostuminen taannoisesta lehtiohjeesta, sai tontut aavistelemaan, että hyväntuulinen virkkauskirja voisi innostaa lisää. Jo vain ensimmäinen mehiläinen on tehty. (Tosin tekijä totesi, että ei tää oo Meeri - niin kuin ohjeessa lukee - vaan Martti...) Kuvassa mummolasta joululomalta mukaan saadut noin 50-vuotta vanhat lasten neulepuikot, jotka suvussa ovat kulkeneet nimellä "lumikki-puikot"... Olkoon jatkossakin niin.

Joululomalla neuloin pipon, koska omani olin unohtanut kotiin ja mummolassa pakkanen paukkui lukemissa - 26 astetta... ja ainakin yhdet sukat. Tämän vuoden ensimmäinen projekti on kokeilla sitä sukkien neulomista sukan kärjestä ylöspäin... Pakkohan se on, kun muutkin. :) Lanka unelmapehmeää baby alpakkaa, enkä tiedä sen sukkaominaisuuksista, mutta ajattelinkin auringon keltaisia unisukkaisia iltahissutteluun. Mulla kun on villasukat lähes koko ajan jalassa kesät talvet.

Mummolasta aarteena kotiin tuotu joulukahvipurkki, joka sisältää Suuren Aarteen - nimittäin nappeja. Niitä kun monessa projektissa tarvitaan! Ja nappeja on muuten tuossa toisessakin aarrepurkissa sukan alun kanssa. Mutta ne napit on Keijukaisprinsessan!

Paleltaa

Ei auta venkoilla!
Syksy tulee halusimme tai emme! Mutta HA! (on muuten vahingossa väärinpäin kirjoitettuna AH! - toimii sekin) Syksypä ei osannut aavistaa tätä: täällä ollaan valmiina!! Tai ainakin melkein valmiina. Kun saadaan pääteltyä langan päät lapasista niin sitten! Antaa tulla! Kohti pakkasia mennään... pikkuhiljaa!

Pakkasta vastaan syntyy myös lämpimästä violetista Kauniin ja Vakavan Esikoisen tilaustyö, josta lisää myöhemmin... Keijukaisprinsessan villatakki on nappeja-vaille-valmis. Ehkä siitäkin kuva, kun itse saan napit paikalleen ja sitten vielä Keijukaisprinsessan paikalleen niin, että kuvaus onnistuu... Elämän haasteita :)

Meillä on muuten uusi IHANA kamera, mutta en ole ehtinyt perehtyä, kuinka saisin siitä kuvat koneelle, joten vielä tänään pokkarikamerakuvia, mutta kohta mielettömiä otoksia uudella IHANALLA kameralla :)

Lämpöisiä syysajatuksia!

t. Aurora

Pitääkö se vääntää villasukasta

Kauniit villasukat valmistuu yksi-päivässä-vauhtia. Langat tekevät minulle valmiiksi raidat ja kuviot ja pelkään laiskistuvani niin, etten kohta enää itse haluakaan sommitella raitoja... Toinen järkyttävä asia on, että minulla näyttäisi olevan tulossa jonkinlainen sininen kausi! Miten näin on voinut käydä?? Monen punaisen, vihreän ja ruskean vuoden jälkeen? Elämä on odottamatonta!

Keijukaisprisessa virkkasi kaksi käsinukkea tuosta vain. Keltaisen koiran ja vaaleanpunaisen ankan. Ankka on kuulemma lahja minulle, mutta en ole saanut vielä sitä, koska sillä on niin paljon esiintymisiä sohvan laidalla. Keijukaisprinsessa pitää väsymätöntä, loputonta nukketeatteria koko pitkän päivän. Vietämme sairaspäivää kotona. Minä koneella töitä tehden, Keijukaisprinsessa yskien ja Ankka ja Koira kohtaavat seikkailun toisensa jälkeen.

Pikaisia

Iltana muutamana sain inspiraation Noro-lapasista, mutta eihän yksi kerä mihinkään riittänyt, joten seuraavana aamuna (onneksi oli lauantai) lähdimme lasten kanssa kaikkien aikojen lumipyryyn Helsinkiin - retkelle lankakauppaan, käsityötalo Priimaan. Kun sitten vastatuuleen puskimme halki sankan lumipyryn, totesi Kaunis ja Viisas, että hän menee seuraavasta ovesta sisään oli se sitten mikä tahansa kauppa! Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo Priiman kulmilla ja päästiin oikeaan osoitteeseen... Olipas ilo käydä.

Mukaan sieltä sen puuttuvan Noro-kerän lisäksi lähti nuo hattulangat ja Kauniin ja Viisaan hattu oli todella "tunnissa valmista", oma meni taas uusiksi, kun ensimmäisen kääntelyn jälkeen palmikot kääntyivät käsittämättömästi kaikki samaan suuntaan ja jouduin purkamaan järjestyksen palauttamiseksi... Meillä on nyt huippulämpimät pipolakit ja ulkona tehdäänkin sitten tämän kevään lämpöennätystä :D

Vihreä lanka on kaupanpäällinen Nordiasta ja huivi päätyy lahjaksi... Kunhan valmistuu.

Tämä ilta on pyhitetty neulomiselle. Ihana rauha. Parasta iltaohjelmaa! Huikeaa tämä valon lisääntyminen! Iloa ja valoa jokaiseen kotiin!

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora