Ystävä on kuin villasukka

Kirjoitteli muuan eräässä yhteydessä :) Kyllä vain niin onkin. Ja villasukille on totisesti ollut käyttöä viime päivinä. Paitsi että tuli oikein emäpakkaset niin meillä on alettu sairastaa oikein urakalla!

Oma selkä sanoi riks raks ja poks. Tuli venyttyä särkylääkepöhnässä monta päivää kotona. Ei siinä mitään. Neuloinkin. Silloin kun pystyin istumaan. Hiljalleen parempaan suuntaan selkäni menossa. Sitten aloitettiin oikein kunnon kuumetauti. Keijukaisprinsessa hehkuu kuin kiuas ja nukkuu kolmatta päivää.

Silti tuli ystävänpäivä. Näin kukkia rakastavana - ihan loistopäivä! Ihanaa, kun kesä tulee edes maljakkoon. Kevään myötä kukkaan puhkeavat myös lempikukkani, tulppaanit. Miten joku niin yksinkertainen voi olla niin kaunis ja kaikki värit yhtä kauniita. Silmäkarkkeja. Mutta eipä ruusuistakaan voi vikaa löytää.

Aurinko paistaa sisukkaasti ja antaa uskoa, että kevättä kohti ollaan menossa. Lumi ei minua haittaa. Sen tuoma valo on kaikkeen vaivaan verrattuna kuitenkin ylivoimaista. Kylmyys kyllä hyytää sielua myöden. Onneksi on villaa.

Elämäni ja urani ensimmäinen zauberball taipui sukiksi. Värit todella vahvoja. Sukan välittömästi alkava nukkaantuminen hieman masensi, mutta neulottavana ihana ja lopputulos pehmeän villainen. Tulee varmaan tehtyä toistekin joku vähän hillitympi väri ehkä.

Suloinen kuopukseni, ikiliikkuja ja puhekone, on hiljaa tai ainakin välillä tai ainakin hiljaisempi. Eripari polvisukissaan makaa sohvalla ja televisiossa laulavat ja tanssivat Hannah Montana, muumit ja barbie-elokuvat. Nyt voi katsoa, mitä vaan. Ei tule yliannostusta. Silmät painuvat kiinni kohta alkutekstien jälkeen. Tyhmä tauti mene jo pois.

Onneksi on ystävät. Ihanat ihmiset. Muuten nämä hitaat toipilaspäivät olisivat erityisen tylsiä. Nyt ihan siedettäviä. Ja otsikkoon viitaten - rakastan villasukkia :)

Aurora kevättä kohti

Raidallinen perhe

Kuopukseni Keijukaisprinsessa on siinä mielessä hauska lapsi, että hän on aina valmis lähtemään lankakauppaan. Siihenpä hauskuus sitten näissä reissuissa loppuukin. Halvempaa olisi käydä yksin... Käytiin tiistaina yhdessä lankakaupassa ja lapseni hullaantui lankavalikoimasta ihan samalla tavalla kuin äitinsä ja sai saaliiksi ihanan paksun Zitron Turmalin-langan. Virkkasipa tämä Tehotyttö samana iltana 12 nron koukulla 100 g vyyhdistä tämän söpösen pussukan :) Sopii muuten tekijänsä päähänkin... että on muunnettava pipoksi myös.

Lapsen työn raidat tulivat tällä kertaa langasta itsestään, minä jouduin vähän vaihtamaan lankaakin. Kun joulusta päästiin eteenpäin, pääsin vihdoin neulomaan itselleni ja tässä tulos. Pitkät noroset (kureyon) sukat... melkein niin ihanat, ettei meinaa raskia pitää :) Mutta ei raaski jättää pitämättäkään!

Puikoilla paljon uutta. Vähän valmista.

Lämpöä ja lempeä talvisiin iltoihinne!

teidän

Aurora

Tässä välissä valmiita

Kuopus sai Debbie Blissin Donegal Luxury Tweed Chunkystä pipon, jota on sittemmin kutsuttu Vadelmapipoksi. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se tippuu silmille... Eli katsotaan tuliko siitä uusiksmeni.

Itselleni tein Schachenmayr Ecolocical Color-langasta nämä tuplat. Kummallista kyllä lila on ruennut kiehtomaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässä vahva violetti vaihe. Hmm.

Ja nämä tilaustuplat lähti siskon tytölle talven viimeisille pakkasille lämmittämään. Ideoita ja lankaa piisaisi moniin muihinkin projekteihin :) Muistikirja täyttyy suunnitelmista... Ihana, valoisa kevät!

Pitääkö se vääntää villasukasta

Kauniit villasukat valmistuu yksi-päivässä-vauhtia. Langat tekevät minulle valmiiksi raidat ja kuviot ja pelkään laiskistuvani niin, etten kohta enää itse haluakaan sommitella raitoja... Toinen järkyttävä asia on, että minulla näyttäisi olevan tulossa jonkinlainen sininen kausi! Miten näin on voinut käydä?? Monen punaisen, vihreän ja ruskean vuoden jälkeen? Elämä on odottamatonta!

Keijukaisprisessa virkkasi kaksi käsinukkea tuosta vain. Keltaisen koiran ja vaaleanpunaisen ankan. Ankka on kuulemma lahja minulle, mutta en ole saanut vielä sitä, koska sillä on niin paljon esiintymisiä sohvan laidalla. Keijukaisprinsessa pitää väsymätöntä, loputonta nukketeatteria koko pitkän päivän. Vietämme sairaspäivää kotona. Minä koneella töitä tehden, Keijukaisprinsessa yskien ja Ankka ja Koira kohtaavat seikkailun toisensa jälkeen.

Suunnitelmallisuutta

Olen aloittanut ehkä suuritöisimmän - ainakin pitkään aikaan, mahdollisesti koskaan - käsityöni. Juuri nyt kun työkuvioni muuttuvat niin, että leppoisat aamut asiakkaiden kanssa seurustellen ja samalla neuloen alkavat olla historiaa... Eli en siis myöskään osaa suunnitella järkevästi. Mahtavaa huomata itsessään tällainenkin puute...

Mutta ehkä nyt onkin juuri oikea hetki tälle neuleelle. Se kerta kaikkiaan vain kutsui minua juuri kun tuntui, että Sukkia ja Lapasia Syövän Koulun tarpeiden tyydyttäminen ei vaan riitä vaan kaipaan suurempaa haastetta! Palmikot ovat kutsuneet jo kauan ja lankakin tuntui niin käteen sopivalle...

Samaan aikaan lasten huoneessa valmistuu monumentti toisensa jälkeen. Hommassa täytyy olla jotain suunnitelmallisuuttakin, koska pian se täyttää koko huoneen lattian ja kaikki Muoviset ja Kummalliset saavat ystävän, kodin, koulun, päivähoitopaikan... Ei hätää! Lapseni osaavat suunnitella :)

Päättäminen

Kauniille ja vakavalle valmistuu lapaset jollakin ikivanhalla mallilla. Omistan samalla mallilla - ehkä 70-luvulla tehdyt lapaset, joita pidän paljon. Ne on rakkaat jo tekijänsäkin takia. Muistona ihmisestä menneisyydessä. Kauniilta ja vakavalta oli kuulemma jäätynyt (SIIS JÄÄTYNYT) kädet luistellessa ja hän toivoi saavansa lapaset "kahdesta langasta". Tämä jäätyminen on kyllä ihme johon Lapaset Kahdesta Langasta tuskin auttavat, olihan Kauniilla ja Vakavalla NELJÄT lapaset mukana luistelemassa... Mutta tämä jäätymisonnettomuus sattui silti! Käsittämätöntä.

Miehen villapaita on valmis. Tai siis ei ole. Osat ovat valmiit, mutta millään en ole saanut sitä inspiraatiota, jolla ne saisi yhdistettyä toisiinsa. Onneksi Mies sanoo joka kerta, kun paidasta puhutaan, että "ehtii sen ensi talveksikin"... Tällä menolla jopa ensi talvi on optimistinen suunnitelma. Eli siis minulla ei ole projektin lopettamisen taitoa, mikä on sääli, koska minun pitäisi työkseni päättää projekti tänä keväänä. Voih!

Postitin tänään työhakemuksen. Jaa-a. Varmaan pitäisi ennen heidän yhteydenottoaan tietää, haluanko sen työn, vaikka voisin olla siinä hyvä. En osaa päättää. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Sitten kun päätös on tehtävä, on päätöskin valmis.

"Kaikki vastaukset ovat ihmisessä itsessään, jos vaan pysähtyy kuuntelemaan itseään."

Joulua tekemässä

Jouluvalmistelut vievät aikaa, mutta myös ovat nautinto! Miten ihanaa on valmisella lahjoja omin käsin. Vuosiin ensimmäinen joulu, kun tähän on ollut aikaa. Viime jouluksi aloitetut sukat ovat vieläkin kesken, mutta tälle joululle niitä on valmistunut jo aika läjä. Ja monenlaista muutakin. On oikein hämmentynyt olo, jos ei jotain ole kesken ja käsillä. Noo, ainahan jotain on kesken... Äidille syntyi ihana hartialiina tunnelmallisen vihreästä ja Isälle tumman harmaa liivi. Pikkuveli pyysikin Joulupukilta lapaset ja saamansa pitää. Ystävän viisi tytärtä saavat villasukat. Kaikki ihanasti toinen toistaan pienempiä. Sisaret saavat Sikuri kaulaliinat. Oih! Mitä tekemisen iloa!

Onneksi välillä on pakko keskittyä muuhunkin niin kuin syksyn ihanaan kasvissatoon ja villasukissa esitettyyn taftimekkotanssiin! Parketilla sulavasti liukumiseen tarvitaan villasukat! Kokeilkaa vaikka. Tässä Keijukaisprinsessan vauhdikas malliksi kaikille! Siinä parkettia liukuessa joulukiireet unohtuvat!

Tunnelmallista Joulun alusaikaa kaikkiin koteihin!

Kasvukipuja

Koko päivän pientä väittelyä ja turhaa riitaa sen Kauniin ja Vakavan kanssa. Illalla Kaunis ja Vakava heittää jalkansa minun syliini ja sanoo: "Hiero, äiti, mun jalkoja. Mulla on kasvukipuja."

Niitä kai minullakin.