Retkellä

Retkeiltiin kotiseutumuseon pihassa kolme lasta (yksi oli lainassa) ja minä. Kiireellä mentiin illan viime säteet tallentamaan filmille, kun seuraavalle päivälle oli luvattu räntää ja rähmää taivaan täydeltä (ja se lupaus piti!). Museo oli kiinni, mutta onneksi se ei millään tavalla menoa haitannut. Mehän olimme turisteja.

"Tämähän on kestolunta!" huusi Keijukaisprinsessa, kun juoksi hangen päällä kevyimpänä. Laskevassa auringossa kertakaikkiaan näytti hetken aikaa, että keijukaiset todella tanssivat. Hetkessä keijukaisten tanssi tosin muuttui lumessa kieriskelyksi ja painiksi. Lopuksi auringon laskiessa sinisessä hämärässä lumienkeli pellon koskemattomaan lumeen.

Voi näitä hohtavia hankia ja aurinkoisia päiviä!

Välillä valmista!

Sentään jotain valmistakin!!

Kauniille ja Vakavalle valmistui Twilight-elokuvan innoittamana omalla mallilla palmikkolapaset ja ihanasta silkkivillasta itselle kaulaliina, jota tekisi mieli pitää sisälläkin (ei voi, se on liian kuuma!!), koska se on vain niin ihanan tuntuinen... Väristä olen vähän epävarma... No, eipä sitä näe, kun se on kaulassa :D

Keijukaisprinsessan villatakki on melkein valmis ja eilisestä lankojen hankintareissusta huolimatta lanka meinaa viime hetkillä loppua... Apuun on jo hälytetty ystävä, jonka hallusta löytyi kyseistä lankaa noin 5,5 metriä... Keijukaisprinsessa on ehdotomasti kieltänyt hupusta vihreän värin, koska näyttää kuulemma silloin Porkkanalta...

Piakkoin viestiä oranssin villatakin kohtalosta.

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora

Etelän talvi

Juuri kun tottui ajatukseen, että meille etelä-suomalaisille ei vaan talvea enää riitä, alkoi talvi. Lunta ja pikkupakkasta on jatkunut jo toista kuukautta. Hiihtokelit ovat olleet suotuisat, mistä itse olen kovin iloinen. Olen hiihdon suhteen myöhään herännyttä sorttia, mutta nyt jo muutaman vuoden olen sitä vuosittain kaivannut päästä harrastamaan... Siksikö, että se on ollut Etelä-Suomessa pari talvea lähes mahdotonta ja hiihtämään pääsy on tarkoittanut myös matkustamista ja lomailua muutenkin :) Ehkäpä. Tai sitten siinä kiehtoo itse liikunta luonnossa.

Työkuviot ovat muuttumassa. Opiskelut alkaneet todenteolla. Mutta valmistuivat niin Miehen villapaita kuin oma liivimekkokin epäilyistäni huolimatta. Eli kutomiseen käytettävä aika taitaa olla vakio.

Ihanaa talvista sunnuntaita kaikkiin koteihin!