Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Kauhia himo

Aina kun jää vapaata aikaa (ei koskaan oikeasti, mutta kaiken tekemisen keskellä varastettua!), seikkailen blogimaailmassa katselemassa ja haistelemassa tekemisen tuulia. Voi miten lahjakkaita ja taitavia ihmisiä löytyy kaikkialta maailmasta.

Jotenkin tuntuu hyvältä ajatella, että kaikki nämä ihmiset tekevät ne samat oikeat ja nurjat silmukat, mutta jälki on aina yksilölllistä. Vaikka lanka ja tekniikka olisivat samat, silti jälki on omanlaista!

Neulojien ykköstuote taitaa olla villasukat. Ja jo villasukissa on miljoonaa eri versiota! Värien ja materiaalien määrä huimaa :) Varren pituuksia, kuvioneuleita, palmikoita, pitsiä... Tahtoo tehdä yhden kaikkia (tai siis sukkia pitää tehdä kaksi kappaletta)!

Pahinta/parasta netissä seikkaillessa ovat kuvat, joissa neule on ikään kuin jätetty tyrkylle! Keskeneräinen neule ja puikot vapaana. Tulee heti Pavlovin koirien ehdollistumiseen verrattava tila - päästävä neulomaan! Nyt ei valu kuola, vaan pyrkii ilmoille neuletta! Niin pahaa reaktiota ei minulle aiheuta valmis työ (paitsi jos se on tosi nerokas, mutta näyttää yksinkertaiselta toteuttaa niin sitten kyllä sekin...).

En tiedä olisinko yhtä intomielinen ja tuottelias neuloja ilman blogien ja muunkin virtuaalimaailman aiheuttamaa innostusta. Olen mahdottoman kiitollinen teille kaikki luovat, taitavat ja tuotteliaat neulojat, virkkaajat ja muutkin käsityöihmiset, jotka jaatte tekemisenne virtuaalimaailmassa kaikkien nähtäville. Taasen suljen koneen monta ideaa rikkaampana.

Ihan kohta tämä lähtee neulomaan!

Onko valkoinen väri?

Onpas hassun hauskaa, kun valkoinenkin on alkanut minua kiehtoa. Siis minähän rakastan värejä, ihan kaikkia värejä... En äkkiseltään osaa sanoa yhtään inhokkiväriä tällä hetkellä. (no ehkä tumman sininen) Olen jopa innostunut aikaisemmin arastelemastani violetista tahikka lilasta miten vain. Tämä värien rakastaminen ei tosin näy vaatetuksessani varsinkaan töissä... Vaatteissani on tosi paljon tylsää mustaa... Mutta mustahan hoikentaa. MITÄ? Eikö?

Käytän myös valkoisia vaatteita, varsinkin kesäaikaan paljon. Mutta enpä ole valkoisesta juurikaan mitään koskaan neulonut. No yhdet koriammat sukat kerran...

Nyt valkoinen kuitenkin on alkanut niin houkuttelemaan, että varmasti kohta puikoilla on jotain valkoistakin.

Hauskaa sen sijaan on erään reilun 90-vuotiaan rouvan ainainen inttäminen siitä, että ei valkea mikään väri ole! Enempää provokaatiota minä en tarvitse vaan kysyn aina, että no, mikäs se sitten on ja keskustelu jatkuu aina molemmin puolisella silmien pyörittelyllä ja vastauksella: no, sehän on vaan valkoinen. :)

Että semmoista! Toivottavasti kohti sitä valkoista vuodenaikaa mennään. Minulla on koko ajan tihenevästi ja voimakkaammin JOuluOlo! Ihanaa!

Värikästä syksyä jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Neulotuttaisi

Tuntuu, että maailma on juuri nyt täynnänsä ihania lankoja ja neuleideoita. Olisi ihanaa vain ideoida ja kokeilla ja vaikka kieriskellä lankojen keskellä :)

No, ensinnä on perhe. Se pieni mutta ponteva joukko ihmisiä, joita en konsaan pois antaisi, mutta jotka koko ajan roikkuvat jos ei enää lahkeessa niin sitten hihassa. Haluavat koko ajan jotain - jos ei muuta niin huomiota. Tämähän ei varsinaisesti ole ongelma: minä kyllä osaan kuunnella ja neuloa samaan aikaan. Kotityöt siitä kuitenkin jkv kärsivät...

Mutta sitten ihan pahin häiriötekijä - tuo työ! Ei pysty ollenkaan niin täysipainoisesti harrastamaan, kun työtkin on pakko hoitaa. Kun ei ole osannut harrastuksestaan työtä tehdä... Höh! Ikuinen haave neulekahvilasta tai vastaavasta jää raporttien keskellä toteuttamatta. Mutta onneksi on yöt! Käyttämätöntä neulonta-aikaa monta tuntia. Ja sitten on vielä se viime tippa! Mikä loistava keksintö. Pakolliset kuviot valmistuu usein juurikin viime tipassa. Ainakin mulla!

Yöt kuluvat neuloskellessa ja netissä ideoita kuulostellen. Mukava yllätys oli Anun uuden raikkaat KOTOliving -sivut. Suosittelen tutustumista! Ties vaikka joku idea lähtisi mukaan :)

Raikkaan rapsakasta syksyä!

toivottaa Aurora

Päivitys hidasta, elämä ei

Elämä kovin täyteläistä. Paljon ihania asioita, mutta mielekästä tekemistä olisi niin paljon. Uudenlaiset projektit vieneet paljon aikaa. Paljoa ei ole ehtinyt tekemään, vaikkakin ideoita olisi. Niin ja niitä lankoja... Sisar Elokuulle vihreä Lace Ribbon (Novitan Bambu-langasta).

Sitten vähän yllättävästi punaista puikoilla. Tässä kuvassa kyllä huomattavasti vielä punaisempana kuin todellisuudessa. Villapaita tulossa ihan itselle ja tarpeeseen. Keijukaisprinsessa tilasi (hyvin tarkoin ohjein - tein ensin palmikkoa, mutta jouduin purkamaan, kun ei läpäissyt laaduntarkastusta) kirkkaan punaiset säärystimet... Vähän rankka väri neuloa.

Tässä valmiina, aamuhämärässä, kouluun lähdössä.

Kaunista Syksyä kaikille! Sohvannurkka, kynttilöitä, neule, teetä ja hyvää seuraa! Syksy on paras!

Syksyn merkki on neulominen

Kesälläkin muutamat sukat syntyivät ja vähän huiviakin, mutta nyt vihdoin ollut (no muutamana päivänä vasta) aikaa tehdä jotain. Siis oikeasti neuloa. Pienoinen flunssa rajoittaa liikuntaharrastuksia, joten sohvan nurkassa puikkojen ja suuren teekupin kanssa kyyhöttäminen on suorastaan - lääkärin määräys! Mikäs sen mukavampaa!

Juhlia tulossa. Olisi niin mukavaa kun ehtisi valmistella yhtä ja toista. Enää napit ja jotain onkin valmiina. Mukavaa.

Ja sitten ne välttämättömät jossain välissä eli Keijukaisprinsessan kesän aikana kasvaneisiin jalkoihin muutamat sukat, koska jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä tarvitaan useampi pari talven aikana. Leikkivät nimittäin mokomat piiloleikkiä omistajansa kanssa talven mittaan.

Kohti syksyä

Tänä kesänä yötkin ovat olleet kuin Etelässä ikään. Merivesi on lämmintä. Ilma ei viilene yölläkään. Aurinkokaan ei malta laskea.

Parit sukat tein lomalla. Ne meni jo lahjaksi. En ehtinyt kuvata.

Uudella ompelukoneella vihdoin jotain konkreettistä valmistui: nimittäin iäisestä Ikean kankaasta lastenhuoneeseen verhot. Johan olin ylpeä! Selvisin vallan mainiosti suoran sauman ompelemisesta. Verhoista tuli saman pituisetkin. Kelpaa auringon niiden välistä nyt paistaa.

Mutta ilmassa on jo syksyn tuoksu. Koulut ja harrastukset alkavat. Ilma on täynnä odotusta ja uusia lupauksia. Syksy on lempivuodenaikani. Ehkä koulujen alkamiseen liittyen mielestäni syksy on uuden alun aikaa! Kesän helteiden jälkeen ilma alkaa raikastua ja selkiytyä. Kesän velttouden jälkeen sitä täyttyy energiasta. Mikään sää ei tunnu niin energiseltä kuin kuulas, kirkas syysaamu. Puikoilla on jo uutta.

Hyvä, Syksy. Mukavaa, kun tulit.

Urakka

Juhlapäivä lähestyy. Juhlan kunniaksi tämä haki hienoa lankaa. Kaunista ja mukavan tuntuista. Päätti tehdä lahjan itse. Kun on niin vaikea päättää, että mitä ja mikä niistä. Kaikkea on jo liiankin kanssa. Se että ei lahjaa antaisi - sitä ei tohdi edes ajatella. Tuntuisi niin tylyltä.

Hiljalleen ensimmäinen hiha ja siitä sitten eteenpäin tutulla tiellä. Päiviä ei ole enää monta h-hetkeen, joten jostain vielä aika siihen, että ehtii puikkoja heilutella.

Kuitenkin vaikka vähän taas aikatauluongelmaa niin silti. Kuopuksen pitkävartiset sukat pyrkivät puikoille samaan aikaan.

Voi tätä kesää, tätä hellettä. Tähän voisi tottua. Tästä ei haluaisi luopua. Tämä ei usko säätiedotuksiin!

Kävelyllä

Kevät tulee ja kävelypolut ovat sulaneet kävelykuntoisiksi. Lumikinokset ovat kadonneet ja alta paljastuneet ne kävelytiet, mitkä itseasiassa syksyllä kinosten alle jäikin. Kävelylenkkiä on tullut tehtyä monestakin syystä useita. Neuleita ei ole valmistunut yhtään...

Aikaa ei vain rakkaalle neuleharrastukselle ole pitkään aikaan löytynyt. Tai kysehän on vain siitä, mihin sen ajan käyttää. No olen käyttänyt sen useiden viikkojen ajan johonkin muuhun. Vähitellen into harrastuksen ääreen palaamiselle on alkanut nousta. Pitänee hakea vielä innoitusta hetki. Ehkä vaikka muutama tiskirätti lämmittelyksi?

Jälleen kerran luonto näytti epäilijöille. Montakohan kertaa kuului päivittely, että kyllä nämä hanget ei sula juhannukseen mennessä... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä!

Kevään keltaista

Kevät tulee keikkuen. Lunta edelleen valtavasti. Viime vuonna virpomisoksien hakuun olisi riittänyt kumisaappaat. Niitä ei ollut jalassa, joten sukat kastui. Tästä oppineena tänä vuonna laitoin kumisaappaat jalkaan... No lunta oli sitten reisiin saakka, joten jalat kastuivat tänäkin vuonna. Perinne ehkä.

Kevät kutsuu keltaista. Sitä löytyy lautaselta, puikoilta maljakosta. Ihana energiaa antava keltainen!

Laiska päivitys johtuu ärsytyksestä, joka syntyy siitä, että blogin oikea reuna temppuilee, eikä aika ja taidot riitä sen korjaamiseen. Kohta. Jossain vaiheessa.

No höh

Joulu ja joululoma on ohi. Arkeen paluu on alkanut. Loma oli ihanaa velttoilua ja sen vuoksi onkin hyvä, että joululomaa seuraa uusi vuosi, joka melkein väkisinkin pakottaa katsomaan taaksepäin, arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Arki antaa päiviimme rytmiä ja luo turvallisia rutiineja. Arki on hyvä.

Pakkasen Poika on kunnostautunut tänä talvena. Kylmää vastaan taistellaan nyt erilaisilla villasilla. Tässä tulossa Kai Kaulaliina ihanasta langasta, jonka ostin jo syksyllä kädentaitomessuilta... Aloitin siitä jo kerran muuta ja purin sen. Tässä valossa ei lanka kyllä pääse oikeuksiinsa (teidän täytyy vain uskoa, että se on ihanaa)... ja nytkään en ole ihan varma valmistuuko kaulaliina vai puretaanko se vielä kerran joksikin muuksi. Täydellinen lanka haluaa muuttua täydelliseksi joksikin muuksi...

Mutta se mikä oli totaalinen höh oli kärjestä neulotut sukat. Kantapääkin on nyt ohitettu ja siinä ne odottaa... voin kertoa, että eivät tule valmistumaan koskaan. Odottivat purkamista sen aikaa, että sain otettua kuvan niistä. Eli niiden tarina oli kyllä tässä. Jotenkin odotin mullistavanpaa kokemusta. Haastetta ja oivallusta, mutta homma olikin yllättävän yksinkertainen ja sen vuoksi pettymys. Kauniista keltaisesta tulee jotakin muuta :)

Lempeää arkeen laskeutumiskulmaa toivottaa

Aurora

Kaikuja joululahjatehtaalta ja vuodesta 2009

Joulun alla lasten kanssa tehtiin muutama piparkakkutalo. Kuin pieniä joulun koteja. Koti olikin mieluisa paikka vuonna 2009 itsellenikin. Se vapaus, että ei ole mikään pakko koko ajan olla menossa johonkin. Lupa olla kotona. Tämä oli oikein hyvä oivallus menneelle vuodelle.

Joululahjat valmistuivat tänä vuonna ajoissa (MITÄ ihmettä??) ja sain tehtyä valmiiksi suunnilleen ne, mitä suunnittelinkin (HÄH???). No se mikä jäi sitten puuttumaan oli niiden kuvaaminen... (harmittaa...). Kuopuksen päässä lahjaksi mennyt hattu, jonka malli/koristelu varastettu bussipysäkillä seisoneen tytön hatusta :) Kiitos, Sinä tuntematon!

Lopuksi neuloosin vallassa olevan ystävän lahjapaketti. Malli omasta päästä, joulun väreistä ja Ikean lasipurkin päälle sovitellen sopivaksi neulottu. Viimeistelty yön pikkutunneilla ja pölyisellä pianon kannella kuvattu.

Lämpöisiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette vuoden aikana sivuilleni eksyneet ja sekavia ajatuksiani käsitöistä ja maailmasta lukeneet!

Joululahjatehdas

Aurora fanittaa marraskuuta! Tämä on oikea kotihiiren lempikuukausi. Harmaa sää ulkona houkuttelee kääriytymään kotipesään, jonka ajattelevainen kotihiiri on vuorannut villalla! Mikä loistava idea.

Iltakaudet Kotihiiri työskentelee joululahjatehtaalla, jossa tunnelma on aina iloinen - suorastaan hilpeä! Se harjoittelee neulomaan sukkaa pienillä pyöröpuikoilla. Sen luonne kasvaa samaa tahtia sukkien pitkien varsien kanssa. Ja lämpöiset villakasat muuttuvat pikkuhiljaa lämmittäviksi vaattekappaleiksi.

Se neuloo kapean kolmion mallisen kaulaliinan, mutta se ei kutsu sitä baktukseksi. Sen tekisi mieli kääriytyä liinaan ja mennä talviunille, mutta kotihiiret eivät kuulemma nuku talviunta... Miksi ei?

Monenlaista lämmikettä lähipiiri tarvitsee ja se lähipiiri tuntuu Kotihiirellä kasvavan jokaisen joulun myötä... Vai laajentaako Kotihiiri lähipiiriään sitä mukaa, mitä pidemmälle sen neuloosi on levinnyt ja mitä hallitsemattomanpi sen lankamania on? Se jäänee arvoitukseksi.

Tunnelmallisia hetkiä, joulun odotusta, kynttilöiden valoa!

Rakkautta ja rauhaa!

t. Aurora

Paleltaa

Ei auta venkoilla!
Syksy tulee halusimme tai emme! Mutta HA! (on muuten vahingossa väärinpäin kirjoitettuna AH! - toimii sekin) Syksypä ei osannut aavistaa tätä: täällä ollaan valmiina!! Tai ainakin melkein valmiina. Kun saadaan pääteltyä langan päät lapasista niin sitten! Antaa tulla! Kohti pakkasia mennään... pikkuhiljaa!

Pakkasta vastaan syntyy myös lämpimästä violetista Kauniin ja Vakavan Esikoisen tilaustyö, josta lisää myöhemmin... Keijukaisprinsessan villatakki on nappeja-vaille-valmis. Ehkä siitäkin kuva, kun itse saan napit paikalleen ja sitten vielä Keijukaisprinsessan paikalleen niin, että kuvaus onnistuu... Elämän haasteita :)

Meillä on muuten uusi IHANA kamera, mutta en ole ehtinyt perehtyä, kuinka saisin siitä kuvat koneelle, joten vielä tänään pokkarikamerakuvia, mutta kohta mielettömiä otoksia uudella IHANALLA kameralla :)

Lämpöisiä syysajatuksia!

t. Aurora

Ei värillä väliä kunhan....

Sisko tilasi jotain villatakin tai ponchon tapaista, joka mahtuu viimeisillään raskaanakin olevalle. Ei niin väliä mitä, kunhan on vihreää... Päädyin huiviin ja samalla tein itselleni luonnonvalkoisen samanlaisen, kun lankaa sattui olemaan ja puikot esillä... Joutuisaa.

Mennään jo kohti syksyä. Tai ainakin koulujen alkamista. Pesin koneessa Keijukaisprinsessan sukat... Ei olisi pitänyt... Mutta lanka huopui kauniisti ja tasaisesti. Se oli positiivista. Nyt uudet sukat valmistuvat syksyä ajatellen. Tosin koko kesä on mökillä menty, ainakin iltaisin, villasukat jalassa. Että ei tässä sen kummempaa syksyä tarvita. Suomen suvi käy yhtä hyvin!

Aurinkoa!

Pikaisia

Iltana muutamana sain inspiraation Noro-lapasista, mutta eihän yksi kerä mihinkään riittänyt, joten seuraavana aamuna (onneksi oli lauantai) lähdimme lasten kanssa kaikkien aikojen lumipyryyn Helsinkiin - retkelle lankakauppaan, käsityötalo Priimaan. Kun sitten vastatuuleen puskimme halki sankan lumipyryn, totesi Kaunis ja Viisas, että hän menee seuraavasta ovesta sisään oli se sitten mikä tahansa kauppa! Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo Priiman kulmilla ja päästiin oikeaan osoitteeseen... Olipas ilo käydä.

Mukaan sieltä sen puuttuvan Noro-kerän lisäksi lähti nuo hattulangat ja Kauniin ja Viisaan hattu oli todella "tunnissa valmista", oma meni taas uusiksi, kun ensimmäisen kääntelyn jälkeen palmikot kääntyivät käsittämättömästi kaikki samaan suuntaan ja jouduin purkamaan järjestyksen palauttamiseksi... Meillä on nyt huippulämpimät pipolakit ja ulkona tehdäänkin sitten tämän kevään lämpöennätystä :D

Vihreä lanka on kaupanpäällinen Nordiasta ja huivi päätyy lahjaksi... Kunhan valmistuu.

Tämä ilta on pyhitetty neulomiselle. Ihana rauha. Parasta iltaohjelmaa! Huikeaa tämä valon lisääntyminen! Iloa ja valoa jokaiseen kotiin!

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora

Se on tässä!

Perjantain Lankaretken vihreä, miellyttävä neulottava ja kaikin puolin ihana lanka taipui Kauniin ja Viisaan tilauksesta puolihihaiseksi villatakiksi... Olipas ilo tehdä. Täytynee tehdä toinenkin reissu uuteen lankakauppaan :) Kauluksessa harjoittelin nyt sitä rapuvirkkausta. Nyt paluu Miehen villapaidan pariin, jospa kuitenkin tälle talvelle valmistuisi...

Mikä leppoisa ja mukava viikonloppu. Arki ja kiireet jossakin kaukana. Puikot suorastaan pyrkivät lentoon. Sopivasti televisiosta animaatio siitä, kun neulominen muodostuu pakkomielteeksi. :) Tunnistin kyllä itseni. Tosin itsellä ei ole sitä ongelmaa, että langat kesken loppuisivat!