Kesä tulee, oletko valmis?

Hiljaisuutta on nyt riittänyt ihan liian kauan. Kyllä täällä neulotaan. Ei vaan saada blogiin asti. Ei kuvia eikä edes tervehdystä.

No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ei ole neulottu niin paljon kuin neuletehtaamme parhaina päivinä. Uudet haasteet elämässä keväisen työpaikan vaihdon muodossa ovat vieneet suorastaan odotettua enemmän energiaa, joten työn ja arjen pyörittämisen lisäksi kaikki muu on saanut jäädä.

Kesä tulee ja ensimmäiset paljasvarpaiset juoksut kesäpihalla on tehty. Mutta villasukkiin uskon edelleen! Niitä tarvitaan aina. Ja niitä on helppo neuloa silloin, kun voimat eivät riitä mihinkään sen kummemmin ajattelua vaativaan. Neulominen on kuin meditaatiota, kerrosten laskeminen kuin rukousnauhan helmiä siirtelisi.

Montakohan sukkaa olen neulonut? Montakohan kantapäätä tehnyt? En toki hätyyttele mitään ennätyksiä, mutta aika monet kuitenkin. Lähipiirini koot osaan ulkoa sekä sentteinä, että silmämääräisesti (aivoni ovat kovat tallentamaan nippelitietoa, jota ei tarvitsisi muistaa, tietoa, jonka voisi kirjata ylös ja tarkistaa). Suurin piirtein. Kasvavia toki täytyy mitata. Siinä ajan kulumisen näkee konkreettisesti.

Keijukaisprinsessan toiveesta värikkäät paksut villasukat ja kahdet muut odottaa kuvaamista. Nyt ainakin riittää loistavaa luonnonvaloa kuvaamiseen... sekään ei käy siis tekosyyksi sille, ettei kuvia täällä näy. Kohta minä ryhdistäydyn ja sitten kuvia tulee!

Valoisia kepeitä kevätiltoja! Kauniita kirkkaita kevätaamuja! Helppoja päiviä siinä välissä. Tavallista arkea - kiitos! Rauhaa ja rakkautta!

No höh

Joulu ja joululoma on ohi. Arkeen paluu on alkanut. Loma oli ihanaa velttoilua ja sen vuoksi onkin hyvä, että joululomaa seuraa uusi vuosi, joka melkein väkisinkin pakottaa katsomaan taaksepäin, arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Arki antaa päiviimme rytmiä ja luo turvallisia rutiineja. Arki on hyvä.

Pakkasen Poika on kunnostautunut tänä talvena. Kylmää vastaan taistellaan nyt erilaisilla villasilla. Tässä tulossa Kai Kaulaliina ihanasta langasta, jonka ostin jo syksyllä kädentaitomessuilta... Aloitin siitä jo kerran muuta ja purin sen. Tässä valossa ei lanka kyllä pääse oikeuksiinsa (teidän täytyy vain uskoa, että se on ihanaa)... ja nytkään en ole ihan varma valmistuuko kaulaliina vai puretaanko se vielä kerran joksikin muuksi. Täydellinen lanka haluaa muuttua täydelliseksi joksikin muuksi...

Mutta se mikä oli totaalinen höh oli kärjestä neulotut sukat. Kantapääkin on nyt ohitettu ja siinä ne odottaa... voin kertoa, että eivät tule valmistumaan koskaan. Odottivat purkamista sen aikaa, että sain otettua kuvan niistä. Eli niiden tarina oli kyllä tässä. Jotenkin odotin mullistavanpaa kokemusta. Haastetta ja oivallusta, mutta homma olikin yllättävän yksinkertainen ja sen vuoksi pettymys. Kauniista keltaisesta tulee jotakin muuta :)

Lempeää arkeen laskeutumiskulmaa toivottaa

Aurora

Pikaisia

Iltana muutamana sain inspiraation Noro-lapasista, mutta eihän yksi kerä mihinkään riittänyt, joten seuraavana aamuna (onneksi oli lauantai) lähdimme lasten kanssa kaikkien aikojen lumipyryyn Helsinkiin - retkelle lankakauppaan, käsityötalo Priimaan. Kun sitten vastatuuleen puskimme halki sankan lumipyryn, totesi Kaunis ja Viisas, että hän menee seuraavasta ovesta sisään oli se sitten mikä tahansa kauppa! Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo Priiman kulmilla ja päästiin oikeaan osoitteeseen... Olipas ilo käydä.

Mukaan sieltä sen puuttuvan Noro-kerän lisäksi lähti nuo hattulangat ja Kauniin ja Viisaan hattu oli todella "tunnissa valmista", oma meni taas uusiksi, kun ensimmäisen kääntelyn jälkeen palmikot kääntyivät käsittämättömästi kaikki samaan suuntaan ja jouduin purkamaan järjestyksen palauttamiseksi... Meillä on nyt huippulämpimät pipolakit ja ulkona tehdäänkin sitten tämän kevään lämpöennätystä :D

Vihreä lanka on kaupanpäällinen Nordiasta ja huivi päätyy lahjaksi... Kunhan valmistuu.

Tämä ilta on pyhitetty neulomiselle. Ihana rauha. Parasta iltaohjelmaa! Huikeaa tämä valon lisääntyminen! Iloa ja valoa jokaiseen kotiin!