Terävä kuin porkkana

Kuopukseni Keijukaisprinsessa teki uuden Suuri Käsityölehti-lehden innoittamana melkotarkkanjustkohta tulitikkuaskin kokoisen porkkanan. Uusin joululehti on ollut siinä mielessä todella mukava, että se on innostanut (siis tiedän muitakin perheitä, joissa on ollut sama ilmiö) myös sitä nuorempaa sukupolvea käsitöihin!
Keijukaisprinsessan minikerät lankaa pienessä korissa. Tästä ihmisestä varttunee käsityöihminen. Tai sitten hänestä tulee jotain ihan muuta! Kunhan säilyttää ilmavuutensa - ihmeellisen olomuotonsa, joka hädintuskin koskettaa maata. Ja luovuutensa - porkkanan jälkeen syntyi monta muuta hedelmää ja vihannesta omasta päästä.

Tunnelmallista ja tuotteliasta joulunalusaikaa!
t. Aurora

Joululahjatehdas

Aurora fanittaa marraskuuta! Tämä on oikea kotihiiren lempikuukausi. Harmaa sää ulkona houkuttelee kääriytymään kotipesään, jonka ajattelevainen kotihiiri on vuorannut villalla! Mikä loistava idea.

Iltakaudet Kotihiiri työskentelee joululahjatehtaalla, jossa tunnelma on aina iloinen - suorastaan hilpeä! Se harjoittelee neulomaan sukkaa pienillä pyöröpuikoilla. Sen luonne kasvaa samaa tahtia sukkien pitkien varsien kanssa. Ja lämpöiset villakasat muuttuvat pikkuhiljaa lämmittäviksi vaattekappaleiksi.

Se neuloo kapean kolmion mallisen kaulaliinan, mutta se ei kutsu sitä baktukseksi. Sen tekisi mieli kääriytyä liinaan ja mennä talviunille, mutta kotihiiret eivät kuulemma nuku talviunta... Miksi ei?

Monenlaista lämmikettä lähipiiri tarvitsee ja se lähipiiri tuntuu Kotihiirellä kasvavan jokaisen joulun myötä... Vai laajentaako Kotihiiri lähipiiriään sitä mukaa, mitä pidemmälle sen neuloosi on levinnyt ja mitä hallitsemattomanpi sen lankamania on? Se jäänee arvoitukseksi.

Tunnelmallisia hetkiä, joulun odotusta, kynttilöiden valoa!

Rakkautta ja rauhaa!

t. Aurora

Syksy on kaunis

Minä luulin, että Kaunis ja Vakava Esikoinen tykkää violetista ja tein hänelle violetin villapaidan (paita sinänsä on kuulemma tosi ihana - hyvä edes se!). Mutta minua valistettiin, että Kaunis ja Vakava Esikoinen tykkää sinisestä (mistä lähtien???) ja Keijukaisprinsessa tykkää violetista (WHAT??). No pääasia, että tämä väriasia on nyt jälleen kerran päivitetty. Hyvä asia on myös se, että olen sen verran nopeaksi kehittynyt tuossa neulomisessa! Saattaisi nimittäin itku päästä, jos aina kesken paidan teon kutojaa informoitaisiin jatkuvasti vaihtuvista värimieltymyksistä! (Edellisen keskustelun jälkeen on minulle jo kerrottu, että Keijukaisprinsessan ehdoton vihonviimeinen ja varma lempiväri on vaaleanpunainen...)

Syksy tarjoaa kauneintaan! Usva peilityynen lammenrannalla on aikas vaikuttava. Samoin luonnonrauha! Hektisen elämän keskellä on todellista ylellisyyttä lähteä aamukahville luonnonpuistoon sen Tärkeän Ihmisen kanssa ja hiljaisuudessa katsella, kun usva hiljaa hälvenee ja uusi päivä voittaa jälleen kerran! Näitä kuvia katsellessa on vaikeaa ymmärtää, että todella syksy on pimeä ja ankea - no ei oo!!

Iloa kaikkiin koteihin!

Sytytellään ne kynttilät ja käydään niillä taisteluun syksyn pimeyttä vastaan!

Halaus!

Huolimatta

Huoli on harmaata. Pelko mustaa. Molemmat tunteet jokseenkin turhia. Molemmat värit oikeastaan ihan hyviä... Vaikka en mustaa kovin mielellään ainakaan pimeänä aikana neulo. On se vaan liian raskasta.

Joku viisas joskus opetti, että etukäteen huolehtiminen on energian hukkaa. Hyvä viisaus, osaisi vaan noudattaa.

Kuitenkin aamu sarastaa aina yhtä kauniina! Ja sarastaa riippumatta siitä, kuinka kovasti olet huolehtinut. Maailma jatkaa kulkuaan. Aina tulee uusi aamu ja roosaa, sinistä, lopulta huikaisevaa keltaista!

Paleltaa

Ei auta venkoilla!
Syksy tulee halusimme tai emme! Mutta HA! (on muuten vahingossa väärinpäin kirjoitettuna AH! - toimii sekin) Syksypä ei osannut aavistaa tätä: täällä ollaan valmiina!! Tai ainakin melkein valmiina. Kun saadaan pääteltyä langan päät lapasista niin sitten! Antaa tulla! Kohti pakkasia mennään... pikkuhiljaa!

Pakkasta vastaan syntyy myös lämpimästä violetista Kauniin ja Vakavan Esikoisen tilaustyö, josta lisää myöhemmin... Keijukaisprinsessan villatakki on nappeja-vaille-valmis. Ehkä siitäkin kuva, kun itse saan napit paikalleen ja sitten vielä Keijukaisprinsessan paikalleen niin, että kuvaus onnistuu... Elämän haasteita :)

Meillä on muuten uusi IHANA kamera, mutta en ole ehtinyt perehtyä, kuinka saisin siitä kuvat koneelle, joten vielä tänään pokkarikamerakuvia, mutta kohta mielettömiä otoksia uudella IHANALLA kameralla :)

Lämpöisiä syysajatuksia!

t. Aurora

Palapeliä

Paloista kasvaa valmis peitto. En arvellut ehtiväni valmiiksi, mutta ehdin hyvin! Peiton saajaa kun ei vielä näy eikä kuulu... Ajallaan kuulemma tulevat. Peiton saajat...

Palasista koostuu kaikki. Ensimmäiset palaset joululahjoiksi ovat sitten valmistuneet. Enpäs muista, missä vaiheessa ensimmäiset viime joulun alla valmistuivat, mutta tuskin näin aikaisin kuitenkaan. Olisi mukavaa saada kaikenlaista ennen joulua valmiiksi, mutta ei uskalla varmaksi suunnitella, kun tähän syksyyn on ladattu melko määrä vaatimuksia työn, opiskelun ja perhe-elämän taholta... siis itsehän ne olen ladannut, mutta kuitenkin. Palasia sovitellaan joka syksy elämän palettiin, että minkä verran aikaa vie mikäkin ja mistä tingitään. Ja hyvinhän ne palaset sitten aina lopuksi loksahtelevat, vaikka alkuun tuntuu, ettei sitä kaikkea saa siihen mahtumaan, mutta mitään ei kuitenkaan liikaa ole.

Letkeitä iltoja kynttilänvalossa teetä siemaillen ja neuloskellen! Elämän värikkäästä palapelistä nautiskellen!

toivottaa Aurora

Neuletapaaminen

Päätimme perustaa oman neulekahvilan (perusideana liikuteltavuus sopivaan kahvilaan aina niin halutessamme) ja kerätä oman ryhmämme Neulovia Naisia. Mahtavaa! Tuumasta toimeen. Pakkasimme siis auton täyteen ja matkustimme Helsingin kaupunkiin kassit ja korit täynnä neuleita ja pää täynnä suuria suunnitelmia!


Ensimmäisen tapaamisemme näyttämöksi valitsimme Tennispalatsin kahvilan (koska jälkikasvumme meni katsomaan elokuvaa sillä aikaa, kun me neuloimme itsemme tämän historiallisen tapaamisen ytimeen), jossa ystävällinen kahvilahenkilökunta taiteili kahvin päälle ihQun sydämen <3. Jo tässä vaiheessa tiesimme, että tapaaminen ei voisi olla muuta kuin menestys.


Neuloimme, jutustelimme, tutkimme neuleohjeita ja kupit tyhjenivät (sydän pysyi kahvin pinnalla aina vain). Kaksi tuntia vierähti hetkessä hyvässä seurassa. Ihastelimme, että tästä voisi tulla ihan tapa ja mukaan mahtuisi muitakin kahvilassa neulomisesta nauttivaa (tervetuloa mukaan!!).

Lisäksi me molemmat tähän ensimmäiseen neuletapaamiseen osallistuneista olimme todella tytyväisiä järjestelyihin (ja langat olivat Puroa).

Energiaa syksyynne!

t. Aurora

Ei värillä väliä kunhan....

Sisko tilasi jotain villatakin tai ponchon tapaista, joka mahtuu viimeisillään raskaanakin olevalle. Ei niin väliä mitä, kunhan on vihreää... Päädyin huiviin ja samalla tein itselleni luonnonvalkoisen samanlaisen, kun lankaa sattui olemaan ja puikot esillä... Joutuisaa.

Mennään jo kohti syksyä. Tai ainakin koulujen alkamista. Pesin koneessa Keijukaisprinsessan sukat... Ei olisi pitänyt... Mutta lanka huopui kauniisti ja tasaisesti. Se oli positiivista. Nyt uudet sukat valmistuvat syksyä ajatellen. Tosin koko kesä on mökillä menty, ainakin iltaisin, villasukat jalassa. Että ei tässä sen kummempaa syksyä tarvita. Suomen suvi käy yhtä hyvin!

Aurinkoa!

Alkukesä

Alkukesään on kuulunut mökkeilyä ja maja, musiikkileiri ja saaret. Auringossa kuivuvat mereen (suunnittelematta) pulahtaneiden vaatteet. Loma vasta alkamassa, mutta kesästä nauttiminen jo täydessä vauhdissa... Käsitöitäkin sentään jonkun verran.

Aurinkotytölle aurinkovillatakki.

Aurinkoista kesää, leppoisaa lomaa. Rauhaa ja rakkautta.

toivottaa Aurora

Pitääkö se vääntää villasukasta

Kauniit villasukat valmistuu yksi-päivässä-vauhtia. Langat tekevät minulle valmiiksi raidat ja kuviot ja pelkään laiskistuvani niin, etten kohta enää itse haluakaan sommitella raitoja... Toinen järkyttävä asia on, että minulla näyttäisi olevan tulossa jonkinlainen sininen kausi! Miten näin on voinut käydä?? Monen punaisen, vihreän ja ruskean vuoden jälkeen? Elämä on odottamatonta!

Keijukaisprisessa virkkasi kaksi käsinukkea tuosta vain. Keltaisen koiran ja vaaleanpunaisen ankan. Ankka on kuulemma lahja minulle, mutta en ole saanut vielä sitä, koska sillä on niin paljon esiintymisiä sohvan laidalla. Keijukaisprinsessa pitää väsymätöntä, loputonta nukketeatteria koko pitkän päivän. Vietämme sairaspäivää kotona. Minä koneella töitä tehden, Keijukaisprinsessa yskien ja Ankka ja Koira kohtaavat seikkailun toisensa jälkeen.

Kevätvilliä

Vietimme huikaisevan aurikoisen, uskomattoman lämpimän ja ehdottoman rentouttavan pääsiäisen Naantalin kylpylässä. Kaikki kiitokset sinne suuntaan. Oli ehdottomasti kaikinpuolin miellyttävä yllätys koko paikka! Uimataitoisten lasten kanssa varsinaisen lastenaltaan puuttuminen ei vauhtiamme haitannut. Kolmen vedessä liotun päivän jälkeen osallistuimme vielä Naantalissa lapsille järjestettyyn kummituskierrokseen vanhassa kaupungissa. Tarinat tekivät lapsiin vaikutuksen. Aikuiset taisivat viehättyä enemmän kauniista, hyvinhoidetusta, vanhasta miljööstä.

Neulerintamalle kyllä kuuluu valmista. Kaikenlaiset keväiset harrastukset ja yleinen kevätvilli ovat vain estäneet paikalleen pysähtymisen, töiden kuvaamisen ja valmiiksi blogiin työstämisen. Yritän ryhdistäytyä. Keveitä keväthattuja on syntynyt tyttärille. Ihanalle Ystävälle hänen kiireisen työnsä inspiroimana oma mallini (tilaus pitkistä) lapasista, jotka kulkevat nimellä Hihat Palaa.

Aurinkoa jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Pikaisia

Iltana muutamana sain inspiraation Noro-lapasista, mutta eihän yksi kerä mihinkään riittänyt, joten seuraavana aamuna (onneksi oli lauantai) lähdimme lasten kanssa kaikkien aikojen lumipyryyn Helsinkiin - retkelle lankakauppaan, käsityötalo Priimaan. Kun sitten vastatuuleen puskimme halki sankan lumipyryn, totesi Kaunis ja Viisas, että hän menee seuraavasta ovesta sisään oli se sitten mikä tahansa kauppa! Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo Priiman kulmilla ja päästiin oikeaan osoitteeseen... Olipas ilo käydä.

Mukaan sieltä sen puuttuvan Noro-kerän lisäksi lähti nuo hattulangat ja Kauniin ja Viisaan hattu oli todella "tunnissa valmista", oma meni taas uusiksi, kun ensimmäisen kääntelyn jälkeen palmikot kääntyivät käsittämättömästi kaikki samaan suuntaan ja jouduin purkamaan järjestyksen palauttamiseksi... Meillä on nyt huippulämpimät pipolakit ja ulkona tehdäänkin sitten tämän kevään lämpöennätystä :D

Vihreä lanka on kaupanpäällinen Nordiasta ja huivi päätyy lahjaksi... Kunhan valmistuu.

Tämä ilta on pyhitetty neulomiselle. Ihana rauha. Parasta iltaohjelmaa! Huikeaa tämä valon lisääntyminen! Iloa ja valoa jokaiseen kotiin!

Retkellä

Retkeiltiin kotiseutumuseon pihassa kolme lasta (yksi oli lainassa) ja minä. Kiireellä mentiin illan viime säteet tallentamaan filmille, kun seuraavalle päivälle oli luvattu räntää ja rähmää taivaan täydeltä (ja se lupaus piti!). Museo oli kiinni, mutta onneksi se ei millään tavalla menoa haitannut. Mehän olimme turisteja.

"Tämähän on kestolunta!" huusi Keijukaisprinsessa, kun juoksi hangen päällä kevyimpänä. Laskevassa auringossa kertakaikkiaan näytti hetken aikaa, että keijukaiset todella tanssivat. Hetkessä keijukaisten tanssi tosin muuttui lumessa kieriskelyksi ja painiksi. Lopuksi auringon laskiessa sinisessä hämärässä lumienkeli pellon koskemattomaan lumeen.

Voi näitä hohtavia hankia ja aurinkoisia päiviä!

Välillä valmista!

Sentään jotain valmistakin!!

Kauniille ja Vakavalle valmistui Twilight-elokuvan innoittamana omalla mallilla palmikkolapaset ja ihanasta silkkivillasta itselle kaulaliina, jota tekisi mieli pitää sisälläkin (ei voi, se on liian kuuma!!), koska se on vain niin ihanan tuntuinen... Väristä olen vähän epävarma... No, eipä sitä näe, kun se on kaulassa :D

Keijukaisprinsessan villatakki on melkein valmis ja eilisestä lankojen hankintareissusta huolimatta lanka meinaa viime hetkillä loppua... Apuun on jo hälytetty ystävä, jonka hallusta löytyi kyseistä lankaa noin 5,5 metriä... Keijukaisprinsessa on ehdotomasti kieltänyt hupusta vihreän värin, koska näyttää kuulemma silloin Porkkanalta...

Piakkoin viestiä oranssin villatakin kohtalosta.

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora