Kesä tulee, oletko valmis?

Hiljaisuutta on nyt riittänyt ihan liian kauan. Kyllä täällä neulotaan. Ei vaan saada blogiin asti. Ei kuvia eikä edes tervehdystä.

No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ei ole neulottu niin paljon kuin neuletehtaamme parhaina päivinä. Uudet haasteet elämässä keväisen työpaikan vaihdon muodossa ovat vieneet suorastaan odotettua enemmän energiaa, joten työn ja arjen pyörittämisen lisäksi kaikki muu on saanut jäädä.

Kesä tulee ja ensimmäiset paljasvarpaiset juoksut kesäpihalla on tehty. Mutta villasukkiin uskon edelleen! Niitä tarvitaan aina. Ja niitä on helppo neuloa silloin, kun voimat eivät riitä mihinkään sen kummemmin ajattelua vaativaan. Neulominen on kuin meditaatiota, kerrosten laskeminen kuin rukousnauhan helmiä siirtelisi.

Montakohan sukkaa olen neulonut? Montakohan kantapäätä tehnyt? En toki hätyyttele mitään ennätyksiä, mutta aika monet kuitenkin. Lähipiirini koot osaan ulkoa sekä sentteinä, että silmämääräisesti (aivoni ovat kovat tallentamaan nippelitietoa, jota ei tarvitsisi muistaa, tietoa, jonka voisi kirjata ylös ja tarkistaa). Suurin piirtein. Kasvavia toki täytyy mitata. Siinä ajan kulumisen näkee konkreettisesti.

Keijukaisprinsessan toiveesta värikkäät paksut villasukat ja kahdet muut odottaa kuvaamista. Nyt ainakin riittää loistavaa luonnonvaloa kuvaamiseen... sekään ei käy siis tekosyyksi sille, ettei kuvia täällä näy. Kohta minä ryhdistäydyn ja sitten kuvia tulee!

Valoisia kepeitä kevätiltoja! Kauniita kirkkaita kevätaamuja! Helppoja päiviä siinä välissä. Tavallista arkea - kiitos! Rauhaa ja rakkautta!

Ystävä on kuin villasukka

Kirjoitteli muuan eräässä yhteydessä :) Kyllä vain niin onkin. Ja villasukille on totisesti ollut käyttöä viime päivinä. Paitsi että tuli oikein emäpakkaset niin meillä on alettu sairastaa oikein urakalla!

Oma selkä sanoi riks raks ja poks. Tuli venyttyä särkylääkepöhnässä monta päivää kotona. Ei siinä mitään. Neuloinkin. Silloin kun pystyin istumaan. Hiljalleen parempaan suuntaan selkäni menossa. Sitten aloitettiin oikein kunnon kuumetauti. Keijukaisprinsessa hehkuu kuin kiuas ja nukkuu kolmatta päivää.

Silti tuli ystävänpäivä. Näin kukkia rakastavana - ihan loistopäivä! Ihanaa, kun kesä tulee edes maljakkoon. Kevään myötä kukkaan puhkeavat myös lempikukkani, tulppaanit. Miten joku niin yksinkertainen voi olla niin kaunis ja kaikki värit yhtä kauniita. Silmäkarkkeja. Mutta eipä ruusuistakaan voi vikaa löytää.

Aurinko paistaa sisukkaasti ja antaa uskoa, että kevättä kohti ollaan menossa. Lumi ei minua haittaa. Sen tuoma valo on kaikkeen vaivaan verrattuna kuitenkin ylivoimaista. Kylmyys kyllä hyytää sielua myöden. Onneksi on villaa.

Elämäni ja urani ensimmäinen zauberball taipui sukiksi. Värit todella vahvoja. Sukan välittömästi alkava nukkaantuminen hieman masensi, mutta neulottavana ihana ja lopputulos pehmeän villainen. Tulee varmaan tehtyä toistekin joku vähän hillitympi väri ehkä.

Suloinen kuopukseni, ikiliikkuja ja puhekone, on hiljaa tai ainakin välillä tai ainakin hiljaisempi. Eripari polvisukissaan makaa sohvalla ja televisiossa laulavat ja tanssivat Hannah Montana, muumit ja barbie-elokuvat. Nyt voi katsoa, mitä vaan. Ei tule yliannostusta. Silmät painuvat kiinni kohta alkutekstien jälkeen. Tyhmä tauti mene jo pois.

Onneksi on ystävät. Ihanat ihmiset. Muuten nämä hitaat toipilaspäivät olisivat erityisen tylsiä. Nyt ihan siedettäviä. Ja otsikkoon viitaten - rakastan villasukkia :)

Aurora kevättä kohti

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!

Kävelyllä

Kevät tulee ja kävelypolut ovat sulaneet kävelykuntoisiksi. Lumikinokset ovat kadonneet ja alta paljastuneet ne kävelytiet, mitkä itseasiassa syksyllä kinosten alle jäikin. Kävelylenkkiä on tullut tehtyä monestakin syystä useita. Neuleita ei ole valmistunut yhtään...

Aikaa ei vain rakkaalle neuleharrastukselle ole pitkään aikaan löytynyt. Tai kysehän on vain siitä, mihin sen ajan käyttää. No olen käyttänyt sen useiden viikkojen ajan johonkin muuhun. Vähitellen into harrastuksen ääreen palaamiselle on alkanut nousta. Pitänee hakea vielä innoitusta hetki. Ehkä vaikka muutama tiskirätti lämmittelyksi?

Jälleen kerran luonto näytti epäilijöille. Montakohan kertaa kuului päivittely, että kyllä nämä hanget ei sula juhannukseen mennessä... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä!

Nyt puikoilla

Kevät on täällä. Tänään lauloi peipponen. "Enää puoli kuuta!" tekee mieli hihkua. Nenäkin vuotaa siihen malliin, että kevättä on ilmassa! Ja kevään syntymäpäiväsankareita juhlittu oikein urakalla. Onnea, kumarrus ja kiitos!

Puikoilla vihreä baktus - joka itseasiassa valmistui jo tässä välissä. Huomenna ehkä jo kaulassa. Ihanaa Lucca finoa! Pehmeää neuloa, pehmeää pitää.

Ja sukat ihan tarpeeseen (Novitan tico tico). Loskassa pihalla tarpoessa villasukat kumppareissa ihan välttämättömät. Kevät :)

Kevään keltaista

Kevät tulee keikkuen. Lunta edelleen valtavasti. Viime vuonna virpomisoksien hakuun olisi riittänyt kumisaappaat. Niitä ei ollut jalassa, joten sukat kastui. Tästä oppineena tänä vuonna laitoin kumisaappaat jalkaan... No lunta oli sitten reisiin saakka, joten jalat kastuivat tänäkin vuonna. Perinne ehkä.

Kevät kutsuu keltaista. Sitä löytyy lautaselta, puikoilta maljakosta. Ihana energiaa antava keltainen!

Laiska päivitys johtuu ärsytyksestä, joka syntyy siitä, että blogin oikea reuna temppuilee, eikä aika ja taidot riitä sen korjaamiseen. Kohta. Jossain vaiheessa.

Jos ei ihan kevättä niin ainakin valoa!

Selvästi on todettavissa valon lisääntyminen. Ihanaa. Useinpina aamuina lunta on turpunnut niin, että se on vaimentanut paitsi kaikki äänet myös kaiken muunkin elämän. Bussipysäkille kulkijat nojaavat vasten tuulta ja etenevät kuin painajaisessa - hitaasti. Mutta selkeämpinä aamuina linnut laulavat jo Kevättä! Upeaa!

Kevättä tietää myös villan vaihtuminen puuvillaan! Huivi (jonka väri kuvassa on aivan väärä! - se ei ole pinkki vaan kaunis oranssin punainen :P) valmistuu Knittyn (spring/08) ohjeella. Idea tippis.vuodatus.net :) Kiitos! Malli on helppo, lankana Novitan Bambu ja lopputulos vaikuttaa juuri sellaiselta huitulalta, joita kaulassani tykkään kannella.

Mutta ei kuitenkaan villaa sovi hylätä kokonaan. Tilauspaketin säärystimet ovat valmiit ja toinen kämmekäskin "ihan kohta" ja pääsevät matkaan. Poikkeuksellisesti molemmat pirteän mustasta. :) Vastaanottajalle sopivasti. Ihan ok ollut neuloakin kaiken tämän valon keskellä! Upea, upea talvi!

Tänään ei pöydälläni ole tuoreita kukkia, joten väriloistoa Keijukaisprinsessan pöydältä!

Antaa Valon lisääntyä ja voimien palautua talviunen jäljiltä!

t. Aurora

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora