Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Varovaista valoa

Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.

Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.



Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.



Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.



Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!

Sitä se syksy teettää

Ensin puussa oli keltaista. Sitten muutama keltainen vihreällä nurmella. Nyt vihreää näkyy yhä vähemmän. Lehtimatot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja paksummiksi. Silloin kun aurinko paistaa, koko maisema hehkuu keltaisena. Asun keskellä vaahteroita. En huomaa sitä kesällä, enkä talvella. Syksyllä kyllä.

Ja sitten se alkaa. Koneen vieressä on neule. Sohvan vieressä useampi. Laukussa on neule. Otan neuleen mukaan tapaamiseen. Jos joudun odottamaan jotain tapaamista, lasta koulun parkkipaikalla, mitä tahansa, neulon.

Mikä siinä syksyssä onkin? Ehkä se, että kaiken kesäreissaamisen jälkeen asetutaan takaisin kotipesään. Koulu ja työ sitoo meidät sijoillemme. Sekin sopii. Ihanaa olla kotona. Ihan rauhassa omassa pesässä >

Posti toi lankaa. Nämä ja vielä sen, joka ei näy tässä kuvassa. Ostin sukkakirjan. Pelkästään katselu on jo nautinto. Ai niin ja ostin sen toisenkin. Ihanan!

Tekee mieli aloittaa uusi, vaikka aloitettuja totisesti on. Urakoin nyt valmiiksi muutaman välttämättömän ja sitten. Kohta. Ihan kohta.

Ihania iltoja teille! Iltoja, jolloin on rauha neuloa ja nauttia langan liukumisesta sormien välistä ja kuvioiden muodostumista. Mikä rentous ja helppous. Ja sitten välillä sopivasti haastetta :) Kertakaikkiaan. Just mun juttu.

Neulotuttaisi

Tuntuu, että maailma on juuri nyt täynnänsä ihania lankoja ja neuleideoita. Olisi ihanaa vain ideoida ja kokeilla ja vaikka kieriskellä lankojen keskellä :)

No, ensinnä on perhe. Se pieni mutta ponteva joukko ihmisiä, joita en konsaan pois antaisi, mutta jotka koko ajan roikkuvat jos ei enää lahkeessa niin sitten hihassa. Haluavat koko ajan jotain - jos ei muuta niin huomiota. Tämähän ei varsinaisesti ole ongelma: minä kyllä osaan kuunnella ja neuloa samaan aikaan. Kotityöt siitä kuitenkin jkv kärsivät...

Mutta sitten ihan pahin häiriötekijä - tuo työ! Ei pysty ollenkaan niin täysipainoisesti harrastamaan, kun työtkin on pakko hoitaa. Kun ei ole osannut harrastuksestaan työtä tehdä... Höh! Ikuinen haave neulekahvilasta tai vastaavasta jää raporttien keskellä toteuttamatta. Mutta onneksi on yöt! Käyttämätöntä neulonta-aikaa monta tuntia. Ja sitten on vielä se viime tippa! Mikä loistava keksintö. Pakolliset kuviot valmistuu usein juurikin viime tipassa. Ainakin mulla!

Yöt kuluvat neuloskellessa ja netissä ideoita kuulostellen. Mukava yllätys oli Anun uuden raikkaat KOTOliving -sivut. Suosittelen tutustumista! Ties vaikka joku idea lähtisi mukaan :)

Raikkaan rapsakasta syksyä!

toivottaa Aurora

Tulkoon syksy ja talvikin!

Piha taitaa olla kauneimmillaan juuri nyt. Kaikki kesän vihreys on herännyt uuteen eloon (mennyt talviteloilleen) ja piha kylpee auringon paisteessa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Keltaisten puiden alla, keltaisten pensaiden välissä seisoessa tuntee suorastaan saavansa energiaa. Mikä mahtava voimaannuttava väri keltainen onkaan!

Ennustavat vuosisadan kylmintä talvea. Mielipiteeni ennustuksista jääköön toiseen kertaan. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että olen kyllä sitä mieltä, että mennään hetki kerrallaan. Ennenkin on ennustuksia jouduttu tarkentamaan. Mutta mikäli niin kävisi, että tulisi todella kylmä talvi niin tulkoon vaan! Täällä ollaan valmiina! Onhan kotikin melkein jo vuorattu villalla! Villahamstraajalle sopii!

Ensimmäiset joululahjat valmistuvat (uskallan näitä täällä esitellä, koska näiden lahjojen saajat tuskin tietänsä blogiini löytävät tai osaavat näitä sukkia itseensä yhdistää :)). Lämmöllä talvea kohti mennään!

Varustelu on alkanut. Antaa tulla Talvi!

Aurinkoa syyspäiviinne!

toivottaa Aurora

Villatakki kesäksi

Olympialaisten hengessä talvella neulottu satutakki on valmis. Valmistui kyllä jo neuleolympialaisten aikaan nappeja vaille valmiiksi... Tyypillistä. No nyt sitten viikonloppuna vihdoin istuimme Keijukaisprinsessan kanssa nappirasioiden ääreen ja valitsimme persoonalliset napit satutakkiin ja tässä se nyt vihdoin on - valmiina. Ensin ajattelin, että jopas... valmistui juuri, kun helteet alkoivat, mutta sen verran realisti täytyy kuitenkin olla, että saattaahan kesän aikana joku viileä ilta vielä tulla... ja kasvun varaa on sen verran, että mahtuu vielä syksylläkin!

Vähän samaan tapaan vapaasti yhdistellen on syntynyt tämä kimppu, joka odotti minua tänään töistä tullessa keittiönpöydällä. Keijukaisprinsessa oli ystävineen kerännty kukat (mm tulppaani, voikukka ja mustikan varpuja) pihasta ja pientareilta. Pieni pala kesää keittiönpöydällä.

Nautinnollisia kesäpäiviä jokaiseen kotiin!

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!

Nyt puikoilla

Kevät on täällä. Tänään lauloi peipponen. "Enää puoli kuuta!" tekee mieli hihkua. Nenäkin vuotaa siihen malliin, että kevättä on ilmassa! Ja kevään syntymäpäiväsankareita juhlittu oikein urakalla. Onnea, kumarrus ja kiitos!

Puikoilla vihreä baktus - joka itseasiassa valmistui jo tässä välissä. Huomenna ehkä jo kaulassa. Ihanaa Lucca finoa! Pehmeää neuloa, pehmeää pitää.

Ja sukat ihan tarpeeseen (Novitan tico tico). Loskassa pihalla tarpoessa villasukat kumppareissa ihan välttämättömät. Kevät :)

Tässä välissä valmiita

Kuopus sai Debbie Blissin Donegal Luxury Tweed Chunkystä pipon, jota on sittemmin kutsuttu Vadelmapipoksi. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se tippuu silmille... Eli katsotaan tuliko siitä uusiksmeni.

Itselleni tein Schachenmayr Ecolocical Color-langasta nämä tuplat. Kummallista kyllä lila on ruennut kiehtomaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässä vahva violetti vaihe. Hmm.

Ja nämä tilaustuplat lähti siskon tytölle talven viimeisille pakkasille lämmittämään. Ideoita ja lankaa piisaisi moniin muihinkin projekteihin :) Muistikirja täyttyy suunnitelmista... Ihana, valoisa kevät!