Ensin puussa oli keltaista. Sitten muutama keltainen vihreällä nurmella. Nyt vihreää näkyy yhä vähemmän. Lehtimatot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja paksummiksi. Silloin kun aurinko paistaa, koko maisema hehkuu keltaisena. Asun keskellä vaahteroita. En huomaa sitä kesällä, enkä talvella. Syksyllä kyllä.
Ja sitten se alkaa. Koneen vieressä on neule. Sohvan vieressä useampi. Laukussa on neule. Otan neuleen mukaan tapaamiseen. Jos joudun odottamaan jotain tapaamista, lasta koulun parkkipaikalla, mitä tahansa, neulon.
Mikä siinä syksyssä onkin? Ehkä se, että kaiken kesäreissaamisen jälkeen asetutaan takaisin kotipesään. Koulu ja työ sitoo meidät sijoillemme. Sekin sopii. Ihanaa olla kotona. Ihan rauhassa omassa pesässä >
Posti toi lankaa. Nämä ja vielä sen, joka ei näy tässä kuvassa. Ostin sukkakirjan. Pelkästään katselu on jo nautinto. Ai niin ja ostin sen toisenkin. Ihanan!
Tekee mieli aloittaa uusi, vaikka aloitettuja totisesti on. Urakoin nyt valmiiksi muutaman välttämättömän ja sitten. Kohta. Ihan kohta.
Ihania iltoja teille! Iltoja, jolloin on rauha neuloa ja nauttia langan liukumisesta sormien välistä ja kuvioiden muodostumista. Mikä rentous ja helppous. Ja sitten välillä sopivasti haastetta :) Kertakaikkiaan. Just mun juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti