Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.
Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.
Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.
Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.
Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti