Kesä tulee, oletko valmis?

Hiljaisuutta on nyt riittänyt ihan liian kauan. Kyllä täällä neulotaan. Ei vaan saada blogiin asti. Ei kuvia eikä edes tervehdystä.

No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ei ole neulottu niin paljon kuin neuletehtaamme parhaina päivinä. Uudet haasteet elämässä keväisen työpaikan vaihdon muodossa ovat vieneet suorastaan odotettua enemmän energiaa, joten työn ja arjen pyörittämisen lisäksi kaikki muu on saanut jäädä.

Kesä tulee ja ensimmäiset paljasvarpaiset juoksut kesäpihalla on tehty. Mutta villasukkiin uskon edelleen! Niitä tarvitaan aina. Ja niitä on helppo neuloa silloin, kun voimat eivät riitä mihinkään sen kummemmin ajattelua vaativaan. Neulominen on kuin meditaatiota, kerrosten laskeminen kuin rukousnauhan helmiä siirtelisi.

Montakohan sukkaa olen neulonut? Montakohan kantapäätä tehnyt? En toki hätyyttele mitään ennätyksiä, mutta aika monet kuitenkin. Lähipiirini koot osaan ulkoa sekä sentteinä, että silmämääräisesti (aivoni ovat kovat tallentamaan nippelitietoa, jota ei tarvitsisi muistaa, tietoa, jonka voisi kirjata ylös ja tarkistaa). Suurin piirtein. Kasvavia toki täytyy mitata. Siinä ajan kulumisen näkee konkreettisesti.

Keijukaisprinsessan toiveesta värikkäät paksut villasukat ja kahdet muut odottaa kuvaamista. Nyt ainakin riittää loistavaa luonnonvaloa kuvaamiseen... sekään ei käy siis tekosyyksi sille, ettei kuvia täällä näy. Kohta minä ryhdistäydyn ja sitten kuvia tulee!

Valoisia kepeitä kevätiltoja! Kauniita kirkkaita kevätaamuja! Helppoja päiviä siinä välissä. Tavallista arkea - kiitos! Rauhaa ja rakkautta!

Sinistä ilta hämärässä

On hankalaa, jos ihmiselle iskee inspiraatio kuvata illalla, kun valo on onnetonta. Vielä kiusallisempaa on, jos se ihminen ei ymmärrä odottaa aamua ja parempaa valoa vaan huonosta valosta huolimatta vie kuvaus ja bloggaus projektin läpi. No seuraukset on nähtävissä täällä juuri nyt.

Sohvan nurkassa lojuu useinkin joku keskeneräinen neule. Neuleen seurana harva se ilta on jotain lasten sohville unohtamaa. Vaikka sitten läksyvihko. Kuvassa hiha. Hihalla on kaveri. Samaisen paidan aloitettu vartalo-osuus. Lankana Novitan Rose. Väri, no jaa. Mikähän minua oikein vaivaa, kun mukaan helposti lähtee sinisävyisiä, vaikka virallisesti en sinisen ystävä olekaan. Ja tuo mohair... En ole ihan varma siitäkään.

Usein neuleen päällä sohvan nurkassa lojuu myös koira. Välillä käännän koiraa ja kaivan puikkoja sen alta. Ei ole todellinen prinsessa se. Voi nukkua vaikka sukkapuikkojen päällä. No poikakoirahan tuo on noin muutenkin.

Yksi ihanuus kaukana toivoi piiiitkiä sukkia ja saamansa pitää. Lähtevät postiin maanantaina. Terveisiä vaan Keski-Suomeen. Tädin mussukka - joka on tätiään pidempi, mutta mussukka vieläkin.

Tämän vuoden aloitus on ollut raskas.

Huonoja uutisia, surua ja turhia haasteita on tämä vuoden alku tarjonnut. Onneksi myös hyviä asioita, rakkaita ihmisiä, onnistumisia. Onneksi on pysyviä, turvallisia asioita, kuten vaikka leppeät, hämärät illat, käsityöt, vihreä tee ja kynttilät.

Kaikkein onnellisin olisin juuri nyt hyvin ja helposti soljuvasta arjesta. Siitä että ei olisi eikä tulisi mitään kovin ylimääräistä. Sellaisia tavallisia vaan nuhaa ja ehkä vähän kuumetta. Lumisateita. Autojonoja. Tavallista kiirettä. Ei sen kummempaa.

Aurora talvisena iltana

Raidallinen perhe

Kuopukseni Keijukaisprinsessa on siinä mielessä hauska lapsi, että hän on aina valmis lähtemään lankakauppaan. Siihenpä hauskuus sitten näissä reissuissa loppuukin. Halvempaa olisi käydä yksin... Käytiin tiistaina yhdessä lankakaupassa ja lapseni hullaantui lankavalikoimasta ihan samalla tavalla kuin äitinsä ja sai saaliiksi ihanan paksun Zitron Turmalin-langan. Virkkasipa tämä Tehotyttö samana iltana 12 nron koukulla 100 g vyyhdistä tämän söpösen pussukan :) Sopii muuten tekijänsä päähänkin... että on muunnettava pipoksi myös.

Lapsen työn raidat tulivat tällä kertaa langasta itsestään, minä jouduin vähän vaihtamaan lankaakin. Kun joulusta päästiin eteenpäin, pääsin vihdoin neulomaan itselleni ja tässä tulos. Pitkät noroset (kureyon) sukat... melkein niin ihanat, ettei meinaa raskia pitää :) Mutta ei raaski jättää pitämättäkään!

Puikoilla paljon uutta. Vähän valmista.

Lämpöä ja lempeä talvisiin iltoihinne!

teidän

Aurora

Tulkoon syksy ja talvikin!

Piha taitaa olla kauneimmillaan juuri nyt. Kaikki kesän vihreys on herännyt uuteen eloon (mennyt talviteloilleen) ja piha kylpee auringon paisteessa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Keltaisten puiden alla, keltaisten pensaiden välissä seisoessa tuntee suorastaan saavansa energiaa. Mikä mahtava voimaannuttava väri keltainen onkaan!

Ennustavat vuosisadan kylmintä talvea. Mielipiteeni ennustuksista jääköön toiseen kertaan. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että olen kyllä sitä mieltä, että mennään hetki kerrallaan. Ennenkin on ennustuksia jouduttu tarkentamaan. Mutta mikäli niin kävisi, että tulisi todella kylmä talvi niin tulkoon vaan! Täällä ollaan valmiina! Onhan kotikin melkein jo vuorattu villalla! Villahamstraajalle sopii!

Ensimmäiset joululahjat valmistuvat (uskallan näitä täällä esitellä, koska näiden lahjojen saajat tuskin tietänsä blogiini löytävät tai osaavat näitä sukkia itseensä yhdistää :)). Lämmöllä talvea kohti mennään!

Varustelu on alkanut. Antaa tulla Talvi!

Aurinkoa syyspäiviinne!

toivottaa Aurora

Syksyn merkki on neulominen

Kesälläkin muutamat sukat syntyivät ja vähän huiviakin, mutta nyt vihdoin ollut (no muutamana päivänä vasta) aikaa tehdä jotain. Siis oikeasti neuloa. Pienoinen flunssa rajoittaa liikuntaharrastuksia, joten sohvan nurkassa puikkojen ja suuren teekupin kanssa kyyhöttäminen on suorastaan - lääkärin määräys! Mikäs sen mukavampaa!

Juhlia tulossa. Olisi niin mukavaa kun ehtisi valmistella yhtä ja toista. Enää napit ja jotain onkin valmiina. Mukavaa.

Ja sitten ne välttämättömät jossain välissä eli Keijukaisprinsessan kesän aikana kasvaneisiin jalkoihin muutamat sukat, koska jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä tarvitaan useampi pari talven aikana. Leikkivät nimittäin mokomat piiloleikkiä omistajansa kanssa talven mittaan.

Tässä välissä valmiita

Kuopus sai Debbie Blissin Donegal Luxury Tweed Chunkystä pipon, jota on sittemmin kutsuttu Vadelmapipoksi. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se tippuu silmille... Eli katsotaan tuliko siitä uusiksmeni.

Itselleni tein Schachenmayr Ecolocical Color-langasta nämä tuplat. Kummallista kyllä lila on ruennut kiehtomaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässä vahva violetti vaihe. Hmm.

Ja nämä tilaustuplat lähti siskon tytölle talven viimeisille pakkasille lämmittämään. Ideoita ja lankaa piisaisi moniin muihinkin projekteihin :) Muistikirja täyttyy suunnitelmista... Ihana, valoisa kevät!