Raidallinen perhe

Kuopukseni Keijukaisprinsessa on siinä mielessä hauska lapsi, että hän on aina valmis lähtemään lankakauppaan. Siihenpä hauskuus sitten näissä reissuissa loppuukin. Halvempaa olisi käydä yksin... Käytiin tiistaina yhdessä lankakaupassa ja lapseni hullaantui lankavalikoimasta ihan samalla tavalla kuin äitinsä ja sai saaliiksi ihanan paksun Zitron Turmalin-langan. Virkkasipa tämä Tehotyttö samana iltana 12 nron koukulla 100 g vyyhdistä tämän söpösen pussukan :) Sopii muuten tekijänsä päähänkin... että on muunnettava pipoksi myös.

Lapsen työn raidat tulivat tällä kertaa langasta itsestään, minä jouduin vähän vaihtamaan lankaakin. Kun joulusta päästiin eteenpäin, pääsin vihdoin neulomaan itselleni ja tässä tulos. Pitkät noroset (kureyon) sukat... melkein niin ihanat, ettei meinaa raskia pitää :) Mutta ei raaski jättää pitämättäkään!

Puikoilla paljon uutta. Vähän valmista.

Lämpöä ja lempeä talvisiin iltoihinne!

teidän

Aurora

Joulun punaista

Joululahjoista viimeiset vielä puikoilla, mutta en hätäile.

Polttelen kynttilöitä. Kutsun vieraita. Paistan joulutorttuja. Istutaan kahvipöytään. Neulon siinä samalla. Tämäkin punainen. Vahva, mutta levollinen ja voimaannuttava. Keittiön pöydällä. Ystäviä ympärillä. Ihana lanka. Ihana ilta.

Joulukorttitehtaassa alkaa olla valmista. Olen käyttänyt aikataulussa pysyäkseni myös lapsityövoimaa ja sitten yksin joululauluja kuunnellen liimaillut, leimaillut viimeisiä. Ensimmäiset joulukortit saapuvat maailmalta. Jokaisen liimaan keittiön kaapin oveen ja ajattelen lähettäjää. Kiitos! Kauniita ovat ja tuovat joulun kotiimme. Yksi kerrallaan.

Jouluun on vielä 11 päivää. Joululahjatehtaassa käy kuhina.

Kierrätystä

Nää ja aika monta muutakin kivaa ihmistä oli Taiteiden yössä kokoontunut Hietaniemen kierrätyskeskukseen. Siellä oli koru- ja skräppäyspajat.

Olipas kivaa! Meidän ja muissakin pöydissä syntyi uskomattoman kekseliäitä, ihania, kauniita, hurjia, pieniä ja suuria koruja. Materiaaleja oli laidasta laitaan. Ihmisiä talo täynnä. Mutta sopupa sijaa taas antoi.

Tarkoitus oli osallistua molempiin pajoihin. No ei ehditty. Tuntitolkulla askarreltiin, mutta ei päästy korupajaa pidemmälle. Oltiin huumaantuneita kaikista napeista, metalliheloista, abloy-avaimista, silkkiliinoista, villalangasta, helmistä, pikkuelämistä, barbin kengistä, silkkikukista, pikkuautoista, rautalangasta...

Mukavan askartelutuokion lomassa löysin kierrätyskeskuksesta tämän aarteen 20 euron käypään hintaan. En tiedä, mikä tämän härvelin nimi on, mutta sellainen kaunis puinen kehikko, joka kiinnitetään pöydän reunaan, johon saa vyyhdin kerimistä varten. Varsinaista langan kierrätystä! Hyväkuntoinen, siisti ja kaunis. Minä onnellinen. (lanka Cascade 220)

Näin kaunista kerää tulee mun uudella kierrätetyllä vyyhdin kierrättäjällä.

Ai niin olisinhan minä voinut näyttää muutaman kierrätyskorunkin. No ehkä seuraavalla kerralla. Puikoillakin olisi näytettävää... Odottakaas.

Yksi kesäpäivä

Tehtiin edellispäivänä suunnitelma, että mennään Suomenlinnaan, heti aamusta. Käytiin kaupassakin eväitä varten jo edellispäivänä. Kerrankin kaikki etukäteen valmiina.

Aamulla lähdettiinkin Porvooseen. Tyypillistä meitä!

Perheessä kaikki pyöräilee, toiset innokkaammin kuin toiset, mutta yksi kuvaa polkupyöriä, kun sellaisen tapaa. Näitä on jo useammalta kesältä. Nämä kaksi Porvoosta tältä kesältä.

Aina yhtä kaunis kesäkaupunki. Loppukesästä tulossa yksi lapsivapaa viikonloppu ja sille on suunniteltu pyöräilyretkeä Porvooseen. Toivottavasti toteutuvat. Lapsivapaa ja pyöräily. Mutta saattaahan siinä käydä niin, että mennäänkin silloin Suomenlinnaan tai jonnekin ihan muualle. Ei voi varmaksi tietää etukäteen.

Ja enhän minä mitään myönnä, mutta taisi käydä niin, että jossain välissä Kuopuksen kanssa pyörähdettiin lankakaupassa. Kuopus sai tikkarin ja minä lankaa. Molemmat tyytyväisiä. Niin ja puikot kans, että pääsi aloittamaan jo autossa kotimatkalla...