On hankalaa, jos ihmiselle iskee inspiraatio kuvata illalla, kun valo on onnetonta. Vielä kiusallisempaa on, jos se ihminen ei ymmärrä odottaa aamua ja parempaa valoa vaan huonosta valosta huolimatta vie kuvaus ja bloggaus projektin läpi. No seuraukset on nähtävissä täällä juuri nyt.
Sohvan nurkassa lojuu useinkin joku keskeneräinen neule. Neuleen seurana harva se ilta on jotain lasten sohville unohtamaa. Vaikka sitten läksyvihko. Kuvassa hiha. Hihalla on kaveri. Samaisen paidan aloitettu vartalo-osuus. Lankana Novitan Rose. Väri, no jaa. Mikähän minua oikein vaivaa, kun mukaan helposti lähtee sinisävyisiä, vaikka virallisesti en sinisen ystävä olekaan. Ja tuo mohair... En ole ihan varma siitäkään.
Usein neuleen päällä sohvan nurkassa lojuu myös koira. Välillä käännän koiraa ja kaivan puikkoja sen alta. Ei ole todellinen prinsessa se. Voi nukkua vaikka sukkapuikkojen päällä. No poikakoirahan tuo on noin muutenkin.
Yksi ihanuus kaukana toivoi piiiitkiä sukkia ja saamansa pitää. Lähtevät postiin maanantaina. Terveisiä vaan Keski-Suomeen. Tädin mussukka - joka on tätiään pidempi, mutta mussukka vieläkin.
Tämän vuoden aloitus on ollut raskas.
Huonoja uutisia, surua ja turhia haasteita on tämä vuoden alku tarjonnut. Onneksi myös hyviä asioita, rakkaita ihmisiä, onnistumisia. Onneksi on pysyviä, turvallisia asioita, kuten vaikka leppeät, hämärät illat, käsityöt, vihreä tee ja kynttilät.
Kaikkein onnellisin olisin juuri nyt hyvin ja helposti soljuvasta arjesta. Siitä että ei olisi eikä tulisi mitään kovin ylimääräistä. Sellaisia tavallisia vaan nuhaa ja ehkä vähän kuumetta. Lumisateita. Autojonoja. Tavallista kiirettä. Ei sen kummempaa.
Aurora talvisena iltana
