Tämähän on se kesä!

Käsittämätöntä, mutta kävi niin...

...kuin luvattiin. Tuli kesä. Ainakin viikonlopun mittainen. Mökkiviikonlopun mittainen - ainakin. Äkkiä kivien välissä kukkii kesä.

Kiireetöntä kävelyä paljain jaloin. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ystävien tapaamista. Maailman parantamista pitkälle yöhön. Ulkona neulomista, välillä kaksi neuletta kerrallaan. Pihapelejä, sisäpelejä, lautapelejä, vähän vuolemista ja trampoliinilla hyppimistä. Niistä on mökkeily tehty.

Koiralla on ensimmäinen kesä. Sen juoksu on iloista. Se ei väsy koskaan. Se on laitettava nukkumaan, itse se ei osaa lopettaa. Sillä on kiire kokea tämä kesä.

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!

Kävelyllä

Kevät tulee ja kävelypolut ovat sulaneet kävelykuntoisiksi. Lumikinokset ovat kadonneet ja alta paljastuneet ne kävelytiet, mitkä itseasiassa syksyllä kinosten alle jäikin. Kävelylenkkiä on tullut tehtyä monestakin syystä useita. Neuleita ei ole valmistunut yhtään...

Aikaa ei vain rakkaalle neuleharrastukselle ole pitkään aikaan löytynyt. Tai kysehän on vain siitä, mihin sen ajan käyttää. No olen käyttänyt sen useiden viikkojen ajan johonkin muuhun. Vähitellen into harrastuksen ääreen palaamiselle on alkanut nousta. Pitänee hakea vielä innoitusta hetki. Ehkä vaikka muutama tiskirätti lämmittelyksi?

Jälleen kerran luonto näytti epäilijöille. Montakohan kertaa kuului päivittely, että kyllä nämä hanget ei sula juhannukseen mennessä... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä!

Nyt puikoilla

Kevät on täällä. Tänään lauloi peipponen. "Enää puoli kuuta!" tekee mieli hihkua. Nenäkin vuotaa siihen malliin, että kevättä on ilmassa! Ja kevään syntymäpäiväsankareita juhlittu oikein urakalla. Onnea, kumarrus ja kiitos!

Puikoilla vihreä baktus - joka itseasiassa valmistui jo tässä välissä. Huomenna ehkä jo kaulassa. Ihanaa Lucca finoa! Pehmeää neuloa, pehmeää pitää.

Ja sukat ihan tarpeeseen (Novitan tico tico). Loskassa pihalla tarpoessa villasukat kumppareissa ihan välttämättömät. Kevät :)

Tässä välissä valmiita

Kuopus sai Debbie Blissin Donegal Luxury Tweed Chunkystä pipon, jota on sittemmin kutsuttu Vadelmapipoksi. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se tippuu silmille... Eli katsotaan tuliko siitä uusiksmeni.

Itselleni tein Schachenmayr Ecolocical Color-langasta nämä tuplat. Kummallista kyllä lila on ruennut kiehtomaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässä vahva violetti vaihe. Hmm.

Ja nämä tilaustuplat lähti siskon tytölle talven viimeisille pakkasille lämmittämään. Ideoita ja lankaa piisaisi moniin muihinkin projekteihin :) Muistikirja täyttyy suunnitelmista... Ihana, valoisa kevät!

Toivotan

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks! Terveyttä ja tarmoa kaikkiin koteihin.

Meillä on uusi perheenjäsen. Sen päässä on Kalajoki. Mitä muuta sen päässä liikkuu on vielä arvoitus. Villaa se rakastaa vaikkei villakoira olekaan. Pääsiäisestä se ei perusta, maton hapsuista kyllä ja vinkuva makkara on sen mieleen myös. Se hyppää rohkeasti ja holtittomasti. Juoksee kovaa, vaikka kävelee horjuen.

Kevään keltaista

Kevät tulee keikkuen. Lunta edelleen valtavasti. Viime vuonna virpomisoksien hakuun olisi riittänyt kumisaappaat. Niitä ei ollut jalassa, joten sukat kastui. Tästä oppineena tänä vuonna laitoin kumisaappaat jalkaan... No lunta oli sitten reisiin saakka, joten jalat kastuivat tänäkin vuonna. Perinne ehkä.

Kevät kutsuu keltaista. Sitä löytyy lautaselta, puikoilta maljakosta. Ihana energiaa antava keltainen!

Laiska päivitys johtuu ärsytyksestä, joka syntyy siitä, että blogin oikea reuna temppuilee, eikä aika ja taidot riitä sen korjaamiseen. Kohta. Jossain vaiheessa.