Suunnitelmallisuutta

Olen aloittanut ehkä suuritöisimmän - ainakin pitkään aikaan, mahdollisesti koskaan - käsityöni. Juuri nyt kun työkuvioni muuttuvat niin, että leppoisat aamut asiakkaiden kanssa seurustellen ja samalla neuloen alkavat olla historiaa... Eli en siis myöskään osaa suunnitella järkevästi. Mahtavaa huomata itsessään tällainenkin puute...

Mutta ehkä nyt onkin juuri oikea hetki tälle neuleelle. Se kerta kaikkiaan vain kutsui minua juuri kun tuntui, että Sukkia ja Lapasia Syövän Koulun tarpeiden tyydyttäminen ei vaan riitä vaan kaipaan suurempaa haastetta! Palmikot ovat kutsuneet jo kauan ja lankakin tuntui niin käteen sopivalle...

Samaan aikaan lasten huoneessa valmistuu monumentti toisensa jälkeen. Hommassa täytyy olla jotain suunnitelmallisuuttakin, koska pian se täyttää koko huoneen lattian ja kaikki Muoviset ja Kummalliset saavat ystävän, kodin, koulun, päivähoitopaikan... Ei hätää! Lapseni osaavat suunnitella :)

Päättäminen

Kauniille ja vakavalle valmistuu lapaset jollakin ikivanhalla mallilla. Omistan samalla mallilla - ehkä 70-luvulla tehdyt lapaset, joita pidän paljon. Ne on rakkaat jo tekijänsäkin takia. Muistona ihmisestä menneisyydessä. Kauniilta ja vakavalta oli kuulemma jäätynyt (SIIS JÄÄTYNYT) kädet luistellessa ja hän toivoi saavansa lapaset "kahdesta langasta". Tämä jäätyminen on kyllä ihme johon Lapaset Kahdesta Langasta tuskin auttavat, olihan Kauniilla ja Vakavalla NELJÄT lapaset mukana luistelemassa... Mutta tämä jäätymisonnettomuus sattui silti! Käsittämätöntä.

Miehen villapaita on valmis. Tai siis ei ole. Osat ovat valmiit, mutta millään en ole saanut sitä inspiraatiota, jolla ne saisi yhdistettyä toisiinsa. Onneksi Mies sanoo joka kerta, kun paidasta puhutaan, että "ehtii sen ensi talveksikin"... Tällä menolla jopa ensi talvi on optimistinen suunnitelma. Eli siis minulla ei ole projektin lopettamisen taitoa, mikä on sääli, koska minun pitäisi työkseni päättää projekti tänä keväänä. Voih!

Postitin tänään työhakemuksen. Jaa-a. Varmaan pitäisi ennen heidän yhteydenottoaan tietää, haluanko sen työn, vaikka voisin olla siinä hyvä. En osaa päättää. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Sitten kun päätös on tehtävä, on päätöskin valmis.

"Kaikki vastaukset ovat ihmisessä itsessään, jos vaan pysähtyy kuuntelemaan itseään."

Se on tässä!

Perjantain Lankaretken vihreä, miellyttävä neulottava ja kaikin puolin ihana lanka taipui Kauniin ja Viisaan tilauksesta puolihihaiseksi villatakiksi... Olipas ilo tehdä. Täytynee tehdä toinenkin reissu uuteen lankakauppaan :) Kauluksessa harjoittelin nyt sitä rapuvirkkausta. Nyt paluu Miehen villapaidan pariin, jospa kuitenkin tälle talvelle valmistuisi...

Mikä leppoisa ja mukava viikonloppu. Arki ja kiireet jossakin kaukana. Puikot suorastaan pyrkivät lentoon. Sopivasti televisiosta animaatio siitä, kun neulominen muodostuu pakkomielteeksi. :) Tunnistin kyllä itseni. Tosin itsellä ei ole sitä ongelmaa, että langat kesken loppuisivat!

Keskeneräisyyttä

Mitä ihanaa, luovaa, loputonta keskeneräisyyttä tämä onkaan. Olisipa toiset kädet, joilla tekisi kaikki ne välttämättömät, mutta välillä turhauttavat "pakolliset" käsityöt, joilla pyrin suojelemaan perhettäni tätä julmaa kylmyyttä vastaan. On pysyttävä Sukkia ja Lapasia Syövän Koulun edellä! Mutta välillä on viikkoja, kun Koulu on erityisen nälkäinen. Silloin sukkia ja lapasia katoaa käsittämätöntä vauhtia. Mutta yleensä Koulu tulee katumapäälle ja salaperäisesti palauttaa Kadotetut Sukat ja Lapaset takaisin.

Tein Pakkoneuloottisen Ystävän (ja kahden 11-vuotiaan Nälkäisen Neidin) kanssa retken Ogelin kauppakeskukseen, koska kovasti ovat huhut kiertäneet, että sieltä neulojan paratiisi voisi löytyä. Olin vannonut, että matkaan lähden vasta kun Miehen lempeän ruskea (Novitan Stone) villapaita on valmis. En kuitenkaan pystynyt pidättelemään ja nyt on YhtäAikaa tekeillä myös Kauniille ja Vakavalle vihreä villapaita ja sen lankoja valittiin hartaasti! Kaunis ja Vakava oli päättänyt, että vaaleanpunaista sen olla pitää! Puolen tunnin hyllyjen välissä kävelyn ja lankakerien vertailun jälkeen tulos on pehmeän vihreä... (Topp,t Tå). Ihana lanka. Kutsui minua nimeltä ja jouduin aloittamaan jo illalla sen työstämisen - aamulla purin tuotokseni, koska halusin siihen sitten kuitenkin nuo pikkuruiset kuviot...

Saaliiksi saatiin myös puikkoja: lyhyet sukkapuikot, kauniit tummat sukkapuikot (Kauniin ja Vakavan Henkilökohtaiset Sukkapuikot) ja paksut puikot, jollaiset minulla itse asiassa sitten kotona olikin ennestään, kun rupesin invetaatiota tekemään, mutta kauniit on, kauniit. Kuvan Norot taas tulivat postissa viikko sitten.... Mitähän niistä sitten tekisi :D

Olisipa toiset kädet!

Meren merkitys

Tänään pitkä kävelylenkki rantoja pitkin. Vuoden ensimmäinen päivä valkeni huikaisevan kirkkaana, kuulaana aurinkopäivänä. Pieni pakkanen oli virkistävä ja kävelylenkki nautinto! Meri ei ole vielä jäässä vaan kimalteli sinisenä vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi.

Minulle meri on se rakkain elementti. Samanlaista rauhan ja virkistymisen tunnetta en saavuta minkään muun äärellä kuin meren. Toiselle metsä tai tunturimaisema voi antaa saman tunteen, mutta itse ehdottomasti eniten nautin meren katselemisesta. Itse epäilen, että se johtuu siitä vapauden tunteesta, joka mereen liittyy. Voi nähdä kauas ja jossain tuolla horisontissa lipuvat laivat kohti kaukaisia maita ja seikkailuita. Tuntuu, että jaksaisin katsella merelle vaikka kuinka kauan näin kauniina päivänä kuin tämäkin. Mutta myös silloin kun myrskyää ja meri on musta ja levoton, silloinkin siinä on jotain mahtavan kiehtovaa.

Ja kotona oli odottamassa uudessa joululahja-Padassa tehty Pataruoka. Olipa ihana istahtaa ruokapöytään, viettää kiireetöntä sunnuntaita ja vain nauttia olemassa olosta.

Tänään tilattu uudet Norot, vaikken ihan varmaksi tiedä, mitä niistä syntyykään!

Ihanaa Uutta Vuotta Kaikkiin Koteihin!

t. Aurora

Kodinhengetär - lomalla

Kovasti olen siivoamistakin suunnitellut (ja itse asiassa aika paljon aikaan saanutkin), mutta ihania kirjoja odottaa pino... Ja Miehelle villapaita aloitettu... Ja itse asiassa myös Siskon Miehelle sukat... (tilaustyö).

Ihanaa tämä loma ja melkein jouten olo!

Huomiseksi - Uudeksi Vuodeksi - suunnitteilla jotakin ihan kahden kesken. Lapset kun viettävät lomaa Mummolassa! Väkisin hymyilyttää...

Joulun aikaan

Toivon, että jokaisessa kodissa on saatu viettää mukavaa joulun aikaa. Haastetta on olla yhdessä koko suvun voimin, mutta on se vaan niin ihanaakin! Kuulla kaikki tarinat, jotka vain odottavat kuulemistaan. Jokaiselle löytyy seuraa. Ei muuta tehtävää kuin nauttia hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, pelata loputtomasti seurapelejä, vetelehtiä yöpukusillaan lukien lahjakirjoja ja nukkua paljon.

Meillä oli onni päästä joulun viettoon sen verran pohjoiseen, että pääsin hiihtämään. Harrastus, jota ei juuri ole viime vuosina päässyt etelässä harjoittamaan ja jota on kova ikävä ollut! Siis ihanaa, mutta niinhän siinä kävi, että nyt on vielä suurempi hinku ladulle, kun sai käydä pariin otteeseen lomalla.

Vielä lomaa jäljellä vajaa viikko. Tarkoituksena siivota ja järjestää kotona... Huomenna kyllä ajattelin käydä kahdessakin lankakaupassa, että saapas taas nähdä, miten käy siivousurakkani... Toistaiseksi pidämme kuitenkin siivousurakankin onnistumista ihan todennäköisenä!

Vuoden vaihtumista kohti mennään. Leppoisia joulun välipäiviä!