Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Joulun punaista

Joululahjoista viimeiset vielä puikoilla, mutta en hätäile.

Polttelen kynttilöitä. Kutsun vieraita. Paistan joulutorttuja. Istutaan kahvipöytään. Neulon siinä samalla. Tämäkin punainen. Vahva, mutta levollinen ja voimaannuttava. Keittiön pöydällä. Ystäviä ympärillä. Ihana lanka. Ihana ilta.

Joulukorttitehtaassa alkaa olla valmista. Olen käyttänyt aikataulussa pysyäkseni myös lapsityövoimaa ja sitten yksin joululauluja kuunnellen liimaillut, leimaillut viimeisiä. Ensimmäiset joulukortit saapuvat maailmalta. Jokaisen liimaan keittiön kaapin oveen ja ajattelen lähettäjää. Kiitos! Kauniita ovat ja tuovat joulun kotiimme. Yksi kerrallaan.

Jouluun on vielä 11 päivää. Joululahjatehtaassa käy kuhina.

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Varovaista valoa

Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.

Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.



Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.



Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.



Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!

Kauhia himo

Aina kun jää vapaata aikaa (ei koskaan oikeasti, mutta kaiken tekemisen keskellä varastettua!), seikkailen blogimaailmassa katselemassa ja haistelemassa tekemisen tuulia. Voi miten lahjakkaita ja taitavia ihmisiä löytyy kaikkialta maailmasta.

Jotenkin tuntuu hyvältä ajatella, että kaikki nämä ihmiset tekevät ne samat oikeat ja nurjat silmukat, mutta jälki on aina yksilölllistä. Vaikka lanka ja tekniikka olisivat samat, silti jälki on omanlaista!

Neulojien ykköstuote taitaa olla villasukat. Ja jo villasukissa on miljoonaa eri versiota! Värien ja materiaalien määrä huimaa :) Varren pituuksia, kuvioneuleita, palmikoita, pitsiä... Tahtoo tehdä yhden kaikkia (tai siis sukkia pitää tehdä kaksi kappaletta)!

Pahinta/parasta netissä seikkaillessa ovat kuvat, joissa neule on ikään kuin jätetty tyrkylle! Keskeneräinen neule ja puikot vapaana. Tulee heti Pavlovin koirien ehdollistumiseen verrattava tila - päästävä neulomaan! Nyt ei valu kuola, vaan pyrkii ilmoille neuletta! Niin pahaa reaktiota ei minulle aiheuta valmis työ (paitsi jos se on tosi nerokas, mutta näyttää yksinkertaiselta toteuttaa niin sitten kyllä sekin...).

En tiedä olisinko yhtä intomielinen ja tuottelias neuloja ilman blogien ja muunkin virtuaalimaailman aiheuttamaa innostusta. Olen mahdottoman kiitollinen teille kaikki luovat, taitavat ja tuotteliaat neulojat, virkkaajat ja muutkin käsityöihmiset, jotka jaatte tekemisenne virtuaalimaailmassa kaikkien nähtäville. Taasen suljen koneen monta ideaa rikkaampana.

Ihan kohta tämä lähtee neulomaan!

Sitä se syksy teettää

Ensin puussa oli keltaista. Sitten muutama keltainen vihreällä nurmella. Nyt vihreää näkyy yhä vähemmän. Lehtimatot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja paksummiksi. Silloin kun aurinko paistaa, koko maisema hehkuu keltaisena. Asun keskellä vaahteroita. En huomaa sitä kesällä, enkä talvella. Syksyllä kyllä.

Ja sitten se alkaa. Koneen vieressä on neule. Sohvan vieressä useampi. Laukussa on neule. Otan neuleen mukaan tapaamiseen. Jos joudun odottamaan jotain tapaamista, lasta koulun parkkipaikalla, mitä tahansa, neulon.

Mikä siinä syksyssä onkin? Ehkä se, että kaiken kesäreissaamisen jälkeen asetutaan takaisin kotipesään. Koulu ja työ sitoo meidät sijoillemme. Sekin sopii. Ihanaa olla kotona. Ihan rauhassa omassa pesässä >

Posti toi lankaa. Nämä ja vielä sen, joka ei näy tässä kuvassa. Ostin sukkakirjan. Pelkästään katselu on jo nautinto. Ai niin ja ostin sen toisenkin. Ihanan!

Tekee mieli aloittaa uusi, vaikka aloitettuja totisesti on. Urakoin nyt valmiiksi muutaman välttämättömän ja sitten. Kohta. Ihan kohta.

Ihania iltoja teille! Iltoja, jolloin on rauha neuloa ja nauttia langan liukumisesta sormien välistä ja kuvioiden muodostumista. Mikä rentous ja helppous. Ja sitten välillä sopivasti haastetta :) Kertakaikkiaan. Just mun juttu.

Onko valkoinen väri?

Onpas hassun hauskaa, kun valkoinenkin on alkanut minua kiehtoa. Siis minähän rakastan värejä, ihan kaikkia värejä... En äkkiseltään osaa sanoa yhtään inhokkiväriä tällä hetkellä. (no ehkä tumman sininen) Olen jopa innostunut aikaisemmin arastelemastani violetista tahikka lilasta miten vain. Tämä värien rakastaminen ei tosin näy vaatetuksessani varsinkaan töissä... Vaatteissani on tosi paljon tylsää mustaa... Mutta mustahan hoikentaa. MITÄ? Eikö?

Käytän myös valkoisia vaatteita, varsinkin kesäaikaan paljon. Mutta enpä ole valkoisesta juurikaan mitään koskaan neulonut. No yhdet koriammat sukat kerran...

Nyt valkoinen kuitenkin on alkanut niin houkuttelemaan, että varmasti kohta puikoilla on jotain valkoistakin.

Hauskaa sen sijaan on erään reilun 90-vuotiaan rouvan ainainen inttäminen siitä, että ei valkea mikään väri ole! Enempää provokaatiota minä en tarvitse vaan kysyn aina, että no, mikäs se sitten on ja keskustelu jatkuu aina molemmin puolisella silmien pyörittelyllä ja vastauksella: no, sehän on vaan valkoinen. :)

Että semmoista! Toivottavasti kohti sitä valkoista vuodenaikaa mennään. Minulla on koko ajan tihenevästi ja voimakkaammin JOuluOlo! Ihanaa!

Värikästä syksyä jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora