Kierrätystä

Nää ja aika monta muutakin kivaa ihmistä oli Taiteiden yössä kokoontunut Hietaniemen kierrätyskeskukseen. Siellä oli koru- ja skräppäyspajat.

Olipas kivaa! Meidän ja muissakin pöydissä syntyi uskomattoman kekseliäitä, ihania, kauniita, hurjia, pieniä ja suuria koruja. Materiaaleja oli laidasta laitaan. Ihmisiä talo täynnä. Mutta sopupa sijaa taas antoi.

Tarkoitus oli osallistua molempiin pajoihin. No ei ehditty. Tuntitolkulla askarreltiin, mutta ei päästy korupajaa pidemmälle. Oltiin huumaantuneita kaikista napeista, metalliheloista, abloy-avaimista, silkkiliinoista, villalangasta, helmistä, pikkuelämistä, barbin kengistä, silkkikukista, pikkuautoista, rautalangasta...

Mukavan askartelutuokion lomassa löysin kierrätyskeskuksesta tämän aarteen 20 euron käypään hintaan. En tiedä, mikä tämän härvelin nimi on, mutta sellainen kaunis puinen kehikko, joka kiinnitetään pöydän reunaan, johon saa vyyhdin kerimistä varten. Varsinaista langan kierrätystä! Hyväkuntoinen, siisti ja kaunis. Minä onnellinen. (lanka Cascade 220)

Näin kaunista kerää tulee mun uudella kierrätetyllä vyyhdin kierrättäjällä.

Ai niin olisinhan minä voinut näyttää muutaman kierrätyskorunkin. No ehkä seuraavalla kerralla. Puikoillakin olisi näytettävää... Odottakaas.

Kohti syksyä

Tänä kesänä yötkin ovat olleet kuin Etelässä ikään. Merivesi on lämmintä. Ilma ei viilene yölläkään. Aurinkokaan ei malta laskea.

Parit sukat tein lomalla. Ne meni jo lahjaksi. En ehtinyt kuvata.

Uudella ompelukoneella vihdoin jotain konkreettistä valmistui: nimittäin iäisestä Ikean kankaasta lastenhuoneeseen verhot. Johan olin ylpeä! Selvisin vallan mainiosti suoran sauman ompelemisesta. Verhoista tuli saman pituisetkin. Kelpaa auringon niiden välistä nyt paistaa.

Mutta ilmassa on jo syksyn tuoksu. Koulut ja harrastukset alkavat. Ilma on täynnä odotusta ja uusia lupauksia. Syksy on lempivuodenaikani. Ehkä koulujen alkamiseen liittyen mielestäni syksy on uuden alun aikaa! Kesän helteiden jälkeen ilma alkaa raikastua ja selkiytyä. Kesän velttouden jälkeen sitä täyttyy energiasta. Mikään sää ei tunnu niin energiseltä kuin kuulas, kirkas syysaamu. Puikoilla on jo uutta.

Hyvä, Syksy. Mukavaa, kun tulit.

Yksi kesäpäivä

Tehtiin edellispäivänä suunnitelma, että mennään Suomenlinnaan, heti aamusta. Käytiin kaupassakin eväitä varten jo edellispäivänä. Kerrankin kaikki etukäteen valmiina.

Aamulla lähdettiinkin Porvooseen. Tyypillistä meitä!

Perheessä kaikki pyöräilee, toiset innokkaammin kuin toiset, mutta yksi kuvaa polkupyöriä, kun sellaisen tapaa. Näitä on jo useammalta kesältä. Nämä kaksi Porvoosta tältä kesältä.

Aina yhtä kaunis kesäkaupunki. Loppukesästä tulossa yksi lapsivapaa viikonloppu ja sille on suunniteltu pyöräilyretkeä Porvooseen. Toivottavasti toteutuvat. Lapsivapaa ja pyöräily. Mutta saattaahan siinä käydä niin, että mennäänkin silloin Suomenlinnaan tai jonnekin ihan muualle. Ei voi varmaksi tietää etukäteen.

Ja enhän minä mitään myönnä, mutta taisi käydä niin, että jossain välissä Kuopuksen kanssa pyörähdettiin lankakaupassa. Kuopus sai tikkarin ja minä lankaa. Molemmat tyytyväisiä. Niin ja puikot kans, että pääsi aloittamaan jo autossa kotimatkalla...

Kiitos Kesä!

Auroran aitassa ei ole ollut hiljaista, ei. Ja se neulookin läpi kesän. Mutta kun se on niin lomalla niin lomalla, että ei se muista niitä neuleitaan kuvata. Mutta taivasta se kuvaa ja kukkia, lapsia, maisemia, tunnelmia.

Kesä olisi ihana jo pelkästään tämän lämmön ja väriloiston vuoksi, mutta kun siihen saa vielä kaupan päälle loman niin aletaan lähestyä jo melkoisen täydellisiä päiviä. Ja öitä. Ei kiirettä minkäänlaista. Kelloa ei laiteta herättämään yhtenäkään aamuna. Ei edes niinä aamuina kun ollaan lähdössä reissuun.

Paljon ollaankin reissattu. Ihanien ihmisten vieraina kauniilla mökeillä. Lapset ovat saaneet uida aamusta iltaan, laskea uimapatjoilla virrassa ja sukellella laiturilta. Illalla auringon pehmittämät lapsukaiset sitten istuvat pitkässä rivissä pihakeinussa iltapalalla, pienimmästä isoimpaan. Iltapalalta hipsutellaan aittaan nukkumaan.

Ja näiden huikaisevan ihanien helteisten päivien vastapainona on kevyet valoisat kesäyöt. Ystävien kanssa viihtyä viilenevässä illassa ja kellua painottomana lämpimässä järvivedessä lasten hälinän jo hiljennyttyä.

Nämä hetket tallennetaan mielen sopukoihin. Nämä auringon täyttämät hetket lämmittävät vielä talven pakkasilla. Kiitos, Kesä!

Sadepäivänä

Tänään sataa vettä. Harmaita, suuria pisaroita. Välillä vähemmän ja välillä kuin tiputteluun kyllästyneenä saavista kaataen. Nyt on juuri hyvä päivä lajitella valokuvia. Katsella niitä viikon takaisia, kun aurinko paistoi ja kesä alkoi. Kesäisiä tunnelmakuvia. Näitä katsellessa luottamus kasvaa siihen, että kyllä se kohta taas jatkuu. Kesä.

Linnunpelätin pyörii kaivon läheisyydessä ja ilahduttaa meitä, mutta estää kiusalliset yllätykset kaivon kannella. Koira käy välillä katsomassa välkkyvää lähempää ja perääntyy taas. Ei taida toimia karkottimena koiralle. Päinvastoin.

Kivi on muisto lasten muutaman vuoden takaisesta projektista. Sillä oli ystävä, jonka värit taisivat haalistua jo sateessa. Tämä piti pintansa paremmin.

Urakka

Juhlapäivä lähestyy. Juhlan kunniaksi tämä haki hienoa lankaa. Kaunista ja mukavan tuntuista. Päätti tehdä lahjan itse. Kun on niin vaikea päättää, että mitä ja mikä niistä. Kaikkea on jo liiankin kanssa. Se että ei lahjaa antaisi - sitä ei tohdi edes ajatella. Tuntuisi niin tylyltä.

Hiljalleen ensimmäinen hiha ja siitä sitten eteenpäin tutulla tiellä. Päiviä ei ole enää monta h-hetkeen, joten jostain vielä aika siihen, että ehtii puikkoja heilutella.

Kuitenkin vaikka vähän taas aikatauluongelmaa niin silti. Kuopuksen pitkävartiset sukat pyrkivät puikoille samaan aikaan.

Voi tätä kesää, tätä hellettä. Tähän voisi tottua. Tästä ei haluaisi luopua. Tämä ei usko säätiedotuksiin!

Villatakki kesäksi

Olympialaisten hengessä talvella neulottu satutakki on valmis. Valmistui kyllä jo neuleolympialaisten aikaan nappeja vaille valmiiksi... Tyypillistä. No nyt sitten viikonloppuna vihdoin istuimme Keijukaisprinsessan kanssa nappirasioiden ääreen ja valitsimme persoonalliset napit satutakkiin ja tässä se nyt vihdoin on - valmiina. Ensin ajattelin, että jopas... valmistui juuri, kun helteet alkoivat, mutta sen verran realisti täytyy kuitenkin olla, että saattaahan kesän aikana joku viileä ilta vielä tulla... ja kasvun varaa on sen verran, että mahtuu vielä syksylläkin!

Vähän samaan tapaan vapaasti yhdistellen on syntynyt tämä kimppu, joka odotti minua tänään töistä tullessa keittiönpöydällä. Keijukaisprinsessa oli ystävineen kerännty kukat (mm tulppaani, voikukka ja mustikan varpuja) pihasta ja pientareilta. Pieni pala kesää keittiönpöydällä.

Nautinnollisia kesäpäiviä jokaiseen kotiin!