HIljainen hetki

Tieto lapsuuden ystävän kuolemasta tavoitti kesken kiireisen iltapäivän. Pysäytti. Asetti mittasuhteet kotvaksi kohdalleen. Käänsi näkökulman juuri tähän hetkeen, lähelle.

Niin paljon syytä kiitokseen. Olen kiitollinen elämästäni juuri tällaisena juuri nyt.

Päätin tarttua hetkeen. Paistoin lapsille iltapalalla lettuja. Poltettiin kynttilöitä.

Minä muistan Sinut.

Kurkistus pukin konttiin ja tähän vuoteen

Melkeistä kaikki, mitä tänä vuonna lähti pukin konttiin. Yksi kaulaliina Luccasta Ystävälle, jonka monista väreistä yksi on turkoosi :) Kaulaputkula Novitan Purosta, väri metsä, tilaustyönä Siskolle. Muut perheenjäsenet sai lapasia ja sukkia. Kukin ainakin jonkin verran värinsä mukaan.

Joulu on tältä vuodelta takana ja upea täysin kirjoittamaton vuosi edessä! Ihanuutta. Kalenteri on siisti ja sen välistä ei vielä tursua kaikki lippuset, lappuset ja post-it-laput. Nyt voi ihan itse päättää millä sen täyttää!

Tästä vuodesta jokainen voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa! Mahdollisuuksia täynnä. Ainakin täällä harrastusmaailmassa (ja vähän töissäkin) aivot suorastaan kompastelevat ideoihin!

Happy New Year, Happy New Year!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikkiin koteihin! Lämpöä ja Rakkautta!

toivottaa Aurora

Done - valmista!

No niin. Nyt on valmista! Neulokset paketeissa. Rakkaudella kääritty >

Joulun jälkeen tarkemmin siitä mitä valmistui.

Parasta joulussa on se, että paketilla, vaikka kuinka pienellä muistamisella saa kertoa, että olet minulle tärkeä! Juuri sinulle halusin tämän paketin ojentaa, koska välitän sinusta. Haluan kiittää sinua ystävyydestä, yhteistyöstä, avusta tai siitä, että olet olemassa! Olen ajatellut sinua! Joulun sanomaa parhaimmillaan.

Loistava asia joulussa on myös se, että nyt muutaman kuukauden lahjaneulominen on ohi ja kädet vapautuvat tekemään... ihan mitä vaan. Sata ja yksi ideaa jo valmiina. Ei tarvita kuin lisätunteja vuorokauteen niin johan alkaa tapahtua. Tänä iltana viimeiset napit paikalleen ja paketointi. Ja sitten? Ainakin kahta noroista raitoina sukiksi - ihan itselle :)

Joulun punaista

Joululahjoista viimeiset vielä puikoilla, mutta en hätäile.

Polttelen kynttilöitä. Kutsun vieraita. Paistan joulutorttuja. Istutaan kahvipöytään. Neulon siinä samalla. Tämäkin punainen. Vahva, mutta levollinen ja voimaannuttava. Keittiön pöydällä. Ystäviä ympärillä. Ihana lanka. Ihana ilta.

Joulukorttitehtaassa alkaa olla valmista. Olen käyttänyt aikataulussa pysyäkseni myös lapsityövoimaa ja sitten yksin joululauluja kuunnellen liimaillut, leimaillut viimeisiä. Ensimmäiset joulukortit saapuvat maailmalta. Jokaisen liimaan keittiön kaapin oveen ja ajattelen lähettäjää. Kiitos! Kauniita ovat ja tuovat joulun kotiimme. Yksi kerrallaan.

Jouluun on vielä 11 päivää. Joululahjatehtaassa käy kuhina.

Talvi on täällä

Oih! Saatiin lunta. Koko talven ihmemaa on nyt täällä. Kylläpä oli työntäyteinen retki rantaan. Normaalisti 45 minuuttia vievä koiralenkki vei reilusti yli tunnin ja koira totisesti olisi mennyt kovempaa. Kyllä ne olivat omat kintut, jotka menoa rajoittivat. Etelä-Suomi sai upean talven. Ihan yhtäkkiä. Kuin etukäteisjoululahjan.

Kaunista!

Nautinnollista on joulupukin konttiin kertyvät villaiset. Niistä vähän myöhemmin lisää.

Salaisuuksia, salaisuuksia!

Ihanaa saada tehdä rauhassa valmista. Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että itse teen, minkä ehdin ja jos en ehdi niin ostan loput! Mutta jokainen valmistuva työ on tehty lahjan saajaa ajatellen.

Minä ajattelin Sinua. Tänään.

Varovaista valoa

Vielä hiipii varovaista valoa olohuoneen seinälle. Kuin kesän viimeisiä kaikuja ennen talviunille siirtymistä.

Olisipa mukavaa olla talviunia nukkuvaa lajia. Oman pesän lämmössä köllötellä koko pitkä talvi. Juoda inkivääriteetä, poltella kynttilöitä ja nukkua yhdessä läjässä koko tyytyväinen talviunta nukkuva perhe.



Kun valo nyt näyttäytyy, täytyy kiireellä kuvata. Kämmekkäät tulossa sille ihanalle ihmiselle, joka luulee voimiaan todellisuutta vähäisemmäksi. Joka kyllä huomaa sen ihan pian itsekin. Vieressä kirja, jota polvilla tasapainotellen neulon :) Nautinnollista lukea. Mukavaa tekstiä. Ystävyys ei katso ikää. Sen olen jo oppinut itsekin.



Todellisuudessa valo kuitenkin enemmän tällaista. Ikkunoista sisukas, lämpöinen valo ja kynttilöiden liekit tekevät pienen reiän pimeyteen. "Pimeää ei tarvitse pelätä. Se on sama kuin valoisa, mutta ei vaan näe yhtä hyvin", lohduttaa Keijukaisprinsessa pimeän pihan yli kulkiessaan.



Syksy tulee, valo vähenee. Onneksi on kotipesä ja kynttilät!