Kiitos Kesä!

Auroran aitassa ei ole ollut hiljaista, ei. Ja se neulookin läpi kesän. Mutta kun se on niin lomalla niin lomalla, että ei se muista niitä neuleitaan kuvata. Mutta taivasta se kuvaa ja kukkia, lapsia, maisemia, tunnelmia.

Kesä olisi ihana jo pelkästään tämän lämmön ja väriloiston vuoksi, mutta kun siihen saa vielä kaupan päälle loman niin aletaan lähestyä jo melkoisen täydellisiä päiviä. Ja öitä. Ei kiirettä minkäänlaista. Kelloa ei laiteta herättämään yhtenäkään aamuna. Ei edes niinä aamuina kun ollaan lähdössä reissuun.

Paljon ollaankin reissattu. Ihanien ihmisten vieraina kauniilla mökeillä. Lapset ovat saaneet uida aamusta iltaan, laskea uimapatjoilla virrassa ja sukellella laiturilta. Illalla auringon pehmittämät lapsukaiset sitten istuvat pitkässä rivissä pihakeinussa iltapalalla, pienimmästä isoimpaan. Iltapalalta hipsutellaan aittaan nukkumaan.

Ja näiden huikaisevan ihanien helteisten päivien vastapainona on kevyet valoisat kesäyöt. Ystävien kanssa viihtyä viilenevässä illassa ja kellua painottomana lämpimässä järvivedessä lasten hälinän jo hiljennyttyä.

Nämä hetket tallennetaan mielen sopukoihin. Nämä auringon täyttämät hetket lämmittävät vielä talven pakkasilla. Kiitos, Kesä!

Sadepäivänä

Tänään sataa vettä. Harmaita, suuria pisaroita. Välillä vähemmän ja välillä kuin tiputteluun kyllästyneenä saavista kaataen. Nyt on juuri hyvä päivä lajitella valokuvia. Katsella niitä viikon takaisia, kun aurinko paistoi ja kesä alkoi. Kesäisiä tunnelmakuvia. Näitä katsellessa luottamus kasvaa siihen, että kyllä se kohta taas jatkuu. Kesä.

Linnunpelätin pyörii kaivon läheisyydessä ja ilahduttaa meitä, mutta estää kiusalliset yllätykset kaivon kannella. Koira käy välillä katsomassa välkkyvää lähempää ja perääntyy taas. Ei taida toimia karkottimena koiralle. Päinvastoin.

Kivi on muisto lasten muutaman vuoden takaisesta projektista. Sillä oli ystävä, jonka värit taisivat haalistua jo sateessa. Tämä piti pintansa paremmin.

Urakka

Juhlapäivä lähestyy. Juhlan kunniaksi tämä haki hienoa lankaa. Kaunista ja mukavan tuntuista. Päätti tehdä lahjan itse. Kun on niin vaikea päättää, että mitä ja mikä niistä. Kaikkea on jo liiankin kanssa. Se että ei lahjaa antaisi - sitä ei tohdi edes ajatella. Tuntuisi niin tylyltä.

Hiljalleen ensimmäinen hiha ja siitä sitten eteenpäin tutulla tiellä. Päiviä ei ole enää monta h-hetkeen, joten jostain vielä aika siihen, että ehtii puikkoja heilutella.

Kuitenkin vaikka vähän taas aikatauluongelmaa niin silti. Kuopuksen pitkävartiset sukat pyrkivät puikoille samaan aikaan.

Voi tätä kesää, tätä hellettä. Tähän voisi tottua. Tästä ei haluaisi luopua. Tämä ei usko säätiedotuksiin!

Villatakki kesäksi

Olympialaisten hengessä talvella neulottu satutakki on valmis. Valmistui kyllä jo neuleolympialaisten aikaan nappeja vaille valmiiksi... Tyypillistä. No nyt sitten viikonloppuna vihdoin istuimme Keijukaisprinsessan kanssa nappirasioiden ääreen ja valitsimme persoonalliset napit satutakkiin ja tässä se nyt vihdoin on - valmiina. Ensin ajattelin, että jopas... valmistui juuri, kun helteet alkoivat, mutta sen verran realisti täytyy kuitenkin olla, että saattaahan kesän aikana joku viileä ilta vielä tulla... ja kasvun varaa on sen verran, että mahtuu vielä syksylläkin!

Vähän samaan tapaan vapaasti yhdistellen on syntynyt tämä kimppu, joka odotti minua tänään töistä tullessa keittiönpöydällä. Keijukaisprinsessa oli ystävineen kerännty kukat (mm tulppaani, voikukka ja mustikan varpuja) pihasta ja pientareilta. Pieni pala kesää keittiönpöydällä.

Nautinnollisia kesäpäiviä jokaiseen kotiin!

Tämähän on se kesä!

Käsittämätöntä, mutta kävi niin...

...kuin luvattiin. Tuli kesä. Ainakin viikonlopun mittainen. Mökkiviikonlopun mittainen - ainakin. Äkkiä kivien välissä kukkii kesä.

Kiireetöntä kävelyä paljain jaloin. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ystävien tapaamista. Maailman parantamista pitkälle yöhön. Ulkona neulomista, välillä kaksi neuletta kerrallaan. Pihapelejä, sisäpelejä, lautapelejä, vähän vuolemista ja trampoliinilla hyppimistä. Niistä on mökkeily tehty.

Koiralla on ensimmäinen kesä. Sen juoksu on iloista. Se ei väsy koskaan. Se on laitettava nukkumaan, itse se ei osaa lopettaa. Sillä on kiire kokea tämä kesä.

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!

Kävelyllä

Kevät tulee ja kävelypolut ovat sulaneet kävelykuntoisiksi. Lumikinokset ovat kadonneet ja alta paljastuneet ne kävelytiet, mitkä itseasiassa syksyllä kinosten alle jäikin. Kävelylenkkiä on tullut tehtyä monestakin syystä useita. Neuleita ei ole valmistunut yhtään...

Aikaa ei vain rakkaalle neuleharrastukselle ole pitkään aikaan löytynyt. Tai kysehän on vain siitä, mihin sen ajan käyttää. No olen käyttänyt sen useiden viikkojen ajan johonkin muuhun. Vähitellen into harrastuksen ääreen palaamiselle on alkanut nousta. Pitänee hakea vielä innoitusta hetki. Ehkä vaikka muutama tiskirätti lämmittelyksi?

Jälleen kerran luonto näytti epäilijöille. Montakohan kertaa kuului päivittely, että kyllä nämä hanget ei sula juhannukseen mennessä... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä!