Pitääkö se vääntää villasukasta

Kauniit villasukat valmistuu yksi-päivässä-vauhtia. Langat tekevät minulle valmiiksi raidat ja kuviot ja pelkään laiskistuvani niin, etten kohta enää itse haluakaan sommitella raitoja... Toinen järkyttävä asia on, että minulla näyttäisi olevan tulossa jonkinlainen sininen kausi! Miten näin on voinut käydä?? Monen punaisen, vihreän ja ruskean vuoden jälkeen? Elämä on odottamatonta!

Keijukaisprisessa virkkasi kaksi käsinukkea tuosta vain. Keltaisen koiran ja vaaleanpunaisen ankan. Ankka on kuulemma lahja minulle, mutta en ole saanut vielä sitä, koska sillä on niin paljon esiintymisiä sohvan laidalla. Keijukaisprinsessa pitää väsymätöntä, loputonta nukketeatteria koko pitkän päivän. Vietämme sairaspäivää kotona. Minä koneella töitä tehden, Keijukaisprinsessa yskien ja Ankka ja Koira kohtaavat seikkailun toisensa jälkeen.

Kevätvilliä

Vietimme huikaisevan aurikoisen, uskomattoman lämpimän ja ehdottoman rentouttavan pääsiäisen Naantalin kylpylässä. Kaikki kiitokset sinne suuntaan. Oli ehdottomasti kaikinpuolin miellyttävä yllätys koko paikka! Uimataitoisten lasten kanssa varsinaisen lastenaltaan puuttuminen ei vauhtiamme haitannut. Kolmen vedessä liotun päivän jälkeen osallistuimme vielä Naantalissa lapsille järjestettyyn kummituskierrokseen vanhassa kaupungissa. Tarinat tekivät lapsiin vaikutuksen. Aikuiset taisivat viehättyä enemmän kauniista, hyvinhoidetusta, vanhasta miljööstä.

Neulerintamalle kyllä kuuluu valmista. Kaikenlaiset keväiset harrastukset ja yleinen kevätvilli ovat vain estäneet paikalleen pysähtymisen, töiden kuvaamisen ja valmiiksi blogiin työstämisen. Yritän ryhdistäytyä. Keveitä keväthattuja on syntynyt tyttärille. Ihanalle Ystävälle hänen kiireisen työnsä inspiroimana oma mallini (tilaus pitkistä) lapasista, jotka kulkevat nimellä Hihat Palaa.

Aurinkoa jokaiseen kotiin!

toivottaa Aurora

Pikaisia

Iltana muutamana sain inspiraation Noro-lapasista, mutta eihän yksi kerä mihinkään riittänyt, joten seuraavana aamuna (onneksi oli lauantai) lähdimme lasten kanssa kaikkien aikojen lumipyryyn Helsinkiin - retkelle lankakauppaan, käsityötalo Priimaan. Kun sitten vastatuuleen puskimme halki sankan lumipyryn, totesi Kaunis ja Viisas, että hän menee seuraavasta ovesta sisään oli se sitten mikä tahansa kauppa! Onneksi siinä vaiheessa oltiin jo Priiman kulmilla ja päästiin oikeaan osoitteeseen... Olipas ilo käydä.

Mukaan sieltä sen puuttuvan Noro-kerän lisäksi lähti nuo hattulangat ja Kauniin ja Viisaan hattu oli todella "tunnissa valmista", oma meni taas uusiksi, kun ensimmäisen kääntelyn jälkeen palmikot kääntyivät käsittämättömästi kaikki samaan suuntaan ja jouduin purkamaan järjestyksen palauttamiseksi... Meillä on nyt huippulämpimät pipolakit ja ulkona tehdäänkin sitten tämän kevään lämpöennätystä :D

Vihreä lanka on kaupanpäällinen Nordiasta ja huivi päätyy lahjaksi... Kunhan valmistuu.

Tämä ilta on pyhitetty neulomiselle. Ihana rauha. Parasta iltaohjelmaa! Huikeaa tämä valon lisääntyminen! Iloa ja valoa jokaiseen kotiin!

Retkellä

Retkeiltiin kotiseutumuseon pihassa kolme lasta (yksi oli lainassa) ja minä. Kiireellä mentiin illan viime säteet tallentamaan filmille, kun seuraavalle päivälle oli luvattu räntää ja rähmää taivaan täydeltä (ja se lupaus piti!). Museo oli kiinni, mutta onneksi se ei millään tavalla menoa haitannut. Mehän olimme turisteja.

"Tämähän on kestolunta!" huusi Keijukaisprinsessa, kun juoksi hangen päällä kevyimpänä. Laskevassa auringossa kertakaikkiaan näytti hetken aikaa, että keijukaiset todella tanssivat. Hetkessä keijukaisten tanssi tosin muuttui lumessa kieriskelyksi ja painiksi. Lopuksi auringon laskiessa sinisessä hämärässä lumienkeli pellon koskemattomaan lumeen.

Voi näitä hohtavia hankia ja aurinkoisia päiviä!

Välillä valmista!

Sentään jotain valmistakin!!

Kauniille ja Vakavalle valmistui Twilight-elokuvan innoittamana omalla mallilla palmikkolapaset ja ihanasta silkkivillasta itselle kaulaliina, jota tekisi mieli pitää sisälläkin (ei voi, se on liian kuuma!!), koska se on vain niin ihanan tuntuinen... Väristä olen vähän epävarma... No, eipä sitä näe, kun se on kaulassa :D

Keijukaisprinsessan villatakki on melkein valmis ja eilisestä lankojen hankintareissusta huolimatta lanka meinaa viime hetkillä loppua... Apuun on jo hälytetty ystävä, jonka hallusta löytyi kyseistä lankaa noin 5,5 metriä... Keijukaisprinsessa on ehdotomasti kieltänyt hupusta vihreän värin, koska näyttää kuulemma silloin Porkkanalta...

Piakkoin viestiä oranssin villatakin kohtalosta.

Aloittamisen riemua

Näyttää siltä, että aloittamisen riemu on ainoa, jota kykenen juuri nyt tuntemaan. No, silkki-Norosta tehty hihatin valmistui. Varmaan siksi, että lanka oli taas kuin väriterapiaa.

8-vuotiaan pitkä oranssi villatakki odottaa lankatäydennystä (8-vuotias ei suostunut lähtemään sitä kanssani tänään ostamaan). Vihreäraidallinen tunika (itselle) odottaa lisäinspiraatiota. Turkoosi kaulaliina on kyllä ihanan värinen tehdä ja silkkilanka juoksee kädessä unelmasti. Mutta eivät vaan edisty. Tai jokainen edistyy vuorotellen muutaman rivin, muttei yksikään valmiiksi asti. Nyt oli sitten oranssia lankaa odotellessa pakko vielä koittaa päässä muhinutta omaa mallia pitkiin harmaisiin palmikkolapasiin... Ideoita on niin paljon, että valmista ei tunnu syntyvän millään, kun ideat suorastaan kompastelevat toisiinsa. Johtuneeko keväästä? Nyt onkin ennätyksellisen monta keskeneräistä työtä ja kun saattelen nämä valmiiksi tulen olemaan itseeni todella tyytyväinen! (Toivottavasti se päivä koittaa, kun saan todeta nämä kaikki valmiiksi:))

Olisipa ihanaa kääriytyä kotipesään, sohvan nurkkaan luomaan langasta mielihyvää! Ehkäpä arki kuitenkin estää hartioitani iäksi jähmettymästä pakkoneuloosiasentoon.

Aurikoisia ajatuksia lankavyyhtien keskeltä lähettää Aurora

Etelän talvi

Juuri kun tottui ajatukseen, että meille etelä-suomalaisille ei vaan talvea enää riitä, alkoi talvi. Lunta ja pikkupakkasta on jatkunut jo toista kuukautta. Hiihtokelit ovat olleet suotuisat, mistä itse olen kovin iloinen. Olen hiihdon suhteen myöhään herännyttä sorttia, mutta nyt jo muutaman vuoden olen sitä vuosittain kaivannut päästä harrastamaan... Siksikö, että se on ollut Etelä-Suomessa pari talvea lähes mahdotonta ja hiihtämään pääsy on tarkoittanut myös matkustamista ja lomailua muutenkin :) Ehkäpä. Tai sitten siinä kiehtoo itse liikunta luonnossa.

Työkuviot ovat muuttumassa. Opiskelut alkaneet todenteolla. Mutta valmistuivat niin Miehen villapaita kuin oma liivimekkokin epäilyistäni huolimatta. Eli kutomiseen käytettävä aika taitaa olla vakio.

Ihanaa talvista sunnuntaita kaikkiin koteihin!