Terävä kuin porkkana

Kuopukseni Keijukaisprinsessa teki uuden Suuri Käsityölehti-lehden innoittamana melkotarkkanjustkohta tulitikkuaskin kokoisen porkkanan. Uusin joululehti on ollut siinä mielessä todella mukava, että se on innostanut (siis tiedän muitakin perheitä, joissa on ollut sama ilmiö) myös sitä nuorempaa sukupolvea käsitöihin!
Keijukaisprinsessan minikerät lankaa pienessä korissa. Tästä ihmisestä varttunee käsityöihminen. Tai sitten hänestä tulee jotain ihan muuta! Kunhan säilyttää ilmavuutensa - ihmeellisen olomuotonsa, joka hädintuskin koskettaa maata. Ja luovuutensa - porkkanan jälkeen syntyi monta muuta hedelmää ja vihannesta omasta päästä.

Tunnelmallista ja tuotteliasta joulunalusaikaa!
t. Aurora

Joululahjatehdas

Aurora fanittaa marraskuuta! Tämä on oikea kotihiiren lempikuukausi. Harmaa sää ulkona houkuttelee kääriytymään kotipesään, jonka ajattelevainen kotihiiri on vuorannut villalla! Mikä loistava idea.

Iltakaudet Kotihiiri työskentelee joululahjatehtaalla, jossa tunnelma on aina iloinen - suorastaan hilpeä! Se harjoittelee neulomaan sukkaa pienillä pyöröpuikoilla. Sen luonne kasvaa samaa tahtia sukkien pitkien varsien kanssa. Ja lämpöiset villakasat muuttuvat pikkuhiljaa lämmittäviksi vaattekappaleiksi.

Se neuloo kapean kolmion mallisen kaulaliinan, mutta se ei kutsu sitä baktukseksi. Sen tekisi mieli kääriytyä liinaan ja mennä talviunille, mutta kotihiiret eivät kuulemma nuku talviunta... Miksi ei?

Monenlaista lämmikettä lähipiiri tarvitsee ja se lähipiiri tuntuu Kotihiirellä kasvavan jokaisen joulun myötä... Vai laajentaako Kotihiiri lähipiiriään sitä mukaa, mitä pidemmälle sen neuloosi on levinnyt ja mitä hallitsemattomanpi sen lankamania on? Se jäänee arvoitukseksi.

Tunnelmallisia hetkiä, joulun odotusta, kynttilöiden valoa!

Rakkautta ja rauhaa!

t. Aurora

Syksy on kaunis

Minä luulin, että Kaunis ja Vakava Esikoinen tykkää violetista ja tein hänelle violetin villapaidan (paita sinänsä on kuulemma tosi ihana - hyvä edes se!). Mutta minua valistettiin, että Kaunis ja Vakava Esikoinen tykkää sinisestä (mistä lähtien???) ja Keijukaisprinsessa tykkää violetista (WHAT??). No pääasia, että tämä väriasia on nyt jälleen kerran päivitetty. Hyvä asia on myös se, että olen sen verran nopeaksi kehittynyt tuossa neulomisessa! Saattaisi nimittäin itku päästä, jos aina kesken paidan teon kutojaa informoitaisiin jatkuvasti vaihtuvista värimieltymyksistä! (Edellisen keskustelun jälkeen on minulle jo kerrottu, että Keijukaisprinsessan ehdoton vihonviimeinen ja varma lempiväri on vaaleanpunainen...)

Syksy tarjoaa kauneintaan! Usva peilityynen lammenrannalla on aikas vaikuttava. Samoin luonnonrauha! Hektisen elämän keskellä on todellista ylellisyyttä lähteä aamukahville luonnonpuistoon sen Tärkeän Ihmisen kanssa ja hiljaisuudessa katsella, kun usva hiljaa hälvenee ja uusi päivä voittaa jälleen kerran! Näitä kuvia katsellessa on vaikeaa ymmärtää, että todella syksy on pimeä ja ankea - no ei oo!!

Iloa kaikkiin koteihin!

Sytytellään ne kynttilät ja käydään niillä taisteluun syksyn pimeyttä vastaan!

Halaus!

Huolimatta

Huoli on harmaata. Pelko mustaa. Molemmat tunteet jokseenkin turhia. Molemmat värit oikeastaan ihan hyviä... Vaikka en mustaa kovin mielellään ainakaan pimeänä aikana neulo. On se vaan liian raskasta.

Joku viisas joskus opetti, että etukäteen huolehtiminen on energian hukkaa. Hyvä viisaus, osaisi vaan noudattaa.

Kuitenkin aamu sarastaa aina yhtä kauniina! Ja sarastaa riippumatta siitä, kuinka kovasti olet huolehtinut. Maailma jatkaa kulkuaan. Aina tulee uusi aamu ja roosaa, sinistä, lopulta huikaisevaa keltaista!

Paleltaa

Ei auta venkoilla!
Syksy tulee halusimme tai emme! Mutta HA! (on muuten vahingossa väärinpäin kirjoitettuna AH! - toimii sekin) Syksypä ei osannut aavistaa tätä: täällä ollaan valmiina!! Tai ainakin melkein valmiina. Kun saadaan pääteltyä langan päät lapasista niin sitten! Antaa tulla! Kohti pakkasia mennään... pikkuhiljaa!

Pakkasta vastaan syntyy myös lämpimästä violetista Kauniin ja Vakavan Esikoisen tilaustyö, josta lisää myöhemmin... Keijukaisprinsessan villatakki on nappeja-vaille-valmis. Ehkä siitäkin kuva, kun itse saan napit paikalleen ja sitten vielä Keijukaisprinsessan paikalleen niin, että kuvaus onnistuu... Elämän haasteita :)

Meillä on muuten uusi IHANA kamera, mutta en ole ehtinyt perehtyä, kuinka saisin siitä kuvat koneelle, joten vielä tänään pokkarikamerakuvia, mutta kohta mielettömiä otoksia uudella IHANALLA kameralla :)

Lämpöisiä syysajatuksia!

t. Aurora

Palapeliä

Paloista kasvaa valmis peitto. En arvellut ehtiväni valmiiksi, mutta ehdin hyvin! Peiton saajaa kun ei vielä näy eikä kuulu... Ajallaan kuulemma tulevat. Peiton saajat...

Palasista koostuu kaikki. Ensimmäiset palaset joululahjoiksi ovat sitten valmistuneet. Enpäs muista, missä vaiheessa ensimmäiset viime joulun alla valmistuivat, mutta tuskin näin aikaisin kuitenkaan. Olisi mukavaa saada kaikenlaista ennen joulua valmiiksi, mutta ei uskalla varmaksi suunnitella, kun tähän syksyyn on ladattu melko määrä vaatimuksia työn, opiskelun ja perhe-elämän taholta... siis itsehän ne olen ladannut, mutta kuitenkin. Palasia sovitellaan joka syksy elämän palettiin, että minkä verran aikaa vie mikäkin ja mistä tingitään. Ja hyvinhän ne palaset sitten aina lopuksi loksahtelevat, vaikka alkuun tuntuu, ettei sitä kaikkea saa siihen mahtumaan, mutta mitään ei kuitenkaan liikaa ole.

Letkeitä iltoja kynttilänvalossa teetä siemaillen ja neuloskellen! Elämän värikkäästä palapelistä nautiskellen!

toivottaa Aurora

Neuletapaaminen

Päätimme perustaa oman neulekahvilan (perusideana liikuteltavuus sopivaan kahvilaan aina niin halutessamme) ja kerätä oman ryhmämme Neulovia Naisia. Mahtavaa! Tuumasta toimeen. Pakkasimme siis auton täyteen ja matkustimme Helsingin kaupunkiin kassit ja korit täynnä neuleita ja pää täynnä suuria suunnitelmia!


Ensimmäisen tapaamisemme näyttämöksi valitsimme Tennispalatsin kahvilan (koska jälkikasvumme meni katsomaan elokuvaa sillä aikaa, kun me neuloimme itsemme tämän historiallisen tapaamisen ytimeen), jossa ystävällinen kahvilahenkilökunta taiteili kahvin päälle ihQun sydämen <3. Jo tässä vaiheessa tiesimme, että tapaaminen ei voisi olla muuta kuin menestys.


Neuloimme, jutustelimme, tutkimme neuleohjeita ja kupit tyhjenivät (sydän pysyi kahvin pinnalla aina vain). Kaksi tuntia vierähti hetkessä hyvässä seurassa. Ihastelimme, että tästä voisi tulla ihan tapa ja mukaan mahtuisi muitakin kahvilassa neulomisesta nauttivaa (tervetuloa mukaan!!).

Lisäksi me molemmat tähän ensimmäiseen neuletapaamiseen osallistuneista olimme todella tytyväisiä järjestelyihin (ja langat olivat Puroa).

Energiaa syksyynne!

t. Aurora